Lypsylehmät mukaan rehunkorjuuseen
Nyt eletään maidontuottajan hektisintä aikaa. Nurmi kasvaa hyvää vauhtia korjuukuntoon. Navetoissa on paljon innokasta nurmenkorjuukalustoa, joka tekee mielellään työtään ihan ruokapalkalla.
Ellei laiduntamisesta ole aiempaa kokemusta, treenaamisen voi aloittaa muutamalla lehmällä ja pienellä laidunalalla. Jos ei onnistu, homman voi päättää yhtä kätevästi kuin aloittaa. Laiduntamisen voi toteuttaa monella tavalla ja jokainen voi soveltaa vaihtoehtoja oman toimintatapaan sopivaksi.
Lehmien ruokintaan vaikuttaa eniten se, kuinka suuri on laidunrehun osuus lehmän syömästä rehuannoksesta. Kun se ja rehun laatu tiedetään, päästään valitsemaan ravintosisällöltään sopiva väkirehu täydentämään lehmän ruokinnalliset tarpeet kohdilleen. Tarvittaessa Laiduntsekki-asiantuntijat ovat mielellään apuna.
Kun laidunruoho on ainoa karkearehu, sen syönnin tasoa voi arvioida sulavuuden, maittavuuden ja määrän mukaan. Alkukesästä laidunruohon sulavuus on hyvä ja nurmen kasvu voimakasta, jolloin ne eivät rajoita lehmän syöntiä.
Kun lisäksi laidunlohkon koko on eläinmäärälle sopiva, nurmen lajikkeet maittavat ja vettä on riittävästi saatavilla, lehmä voi syödä optimioloissa jopa 16 kuiva-ainekiloa laidunrehua vuorokaudessa.
Vanhan ja edelleen paikkansa pitävän opin mukaan lehmä pystyy hyvällä laitumella tuottamaan 25 kiloa maitoa ilman väkirehulisää. Keskimäärin lehmä voi syödä laidunrehua noin kuiva-ainekilon tunnissa. Mitä enemmän lehmä joutuu näkemään vaivaa syönnin eteen, sitä matalampi on syönti.
Mitä laiduntaminen tarkoittaa pellolla ja ruokinnassa? Miten se parantaa eläinten hyvinvointia? Mitä nähdään ja havainnoidaan, kun tehdään Laiduntsekki? Muun muassa näitä asioita pohti joukko ProAgria Oulun maitotila-asiantuntijoita laidunworkshopissa MTY Luukisen tilalla Limingassa.
Kuinka suuri laitumen osuus on todellisuudessa, jos lehmät saavat osan karkearehusta säilörehuna?
Laitumen syöntiin vaikuttaa, halutaanko rajoittaa annettua säilörehun määrää vai annetaanko sitä vapaasti. Syöntiin vaikuttaa myös, kuinka kauan lehmät voivat olla laitumella vuorokaudessa. Jos lehmät saavat säilörehua vapaasti laidunkaudella, putoaa laitumen syönti käytännössä 3-4 kuiva-ainekiloa vuorokaudessa.
Kesän 2011 Maaningan ruokintakokeen perusteella lehmät käyttivät laidunrehun syöntiin neljä tuntia / puoli vuorokautta – riippumatta siitä, olivatko ne laitumella päivä- vai yöaikaan. Jos laiduntaminen on osa-aikaista, ei neljää tuntia pidempi laidunaika lisää osa-aikalaiduntajien syöntiä, joten laitumen mitoitus voi olla sama yö- ja päivälaiduntajilla (Sairanen 2012).
Kun säilörehun määrää rajoitetaan ja halutaan nostaa laitumen osuus koko karkearehun määrästä vähintään puoleen, täytyy ottaa huomioon myös, missä vaiheessa säilörehu jaetaan ja lähtevätkö lehmät laiduntamaan pötsit täynnä vai tyhjänä.
Laitumen kasvunopeus:
Täydennysväkirehun tarve riippuu syödyn karkearehun määrästä ja laadusta. Laidunruohon laadun arviointi silmämääräisesti on haastavaa ja väkirehuannoksia mietittäessä kannattaa parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi ottaa laidunrehusta analyysi.
Laidunruokinnassa väkirehusta tulevalla valkuaislisällä on säilörehuruokintaa pienempi tuotosvaste, ja koko väkirehukilon tuotosvaste on 0,5-0,9 kiloa päivässä. Tarvittaessa väkirehuannoksella voidaan säätää laitumen kulutusta suuntaan tai toiseen, sillä väkirehumäärän lisäys kilolla laskee laidunrehun syöntiä 0,5 kuiva-ainekiloa vuorokaudessa.
Kivennäisruokinta on myös tärkeä suunnitella hyvin ja toteuttaa niin, että lehmät varmasti syövät riittävän annoksen, sillä laidunruohon kaliumpitoisuus on korkeampi sekä kalsium- ja magnesiumpitoisuus matalampi. Liian vähäinen magnesiumin saanti altistaa laidunhalvaukselle.
Täydennysrehun jaon ajoittamiseen ja ruokintakertojen määrän toteuttamiseen vaikuttaa se, kuinka kauan lehmät ovat navetassa. Hapanpötsivaaran voi välttää rajoittamalla väkirehun kerta-annos 3-4 kiloon ja jakokertojen välin minimissään 3-4 tuntiin.
Onnistuneessa laidunrehun täydennyksessä tärkeää on myös riittävä veden saanti.
Vesipisteiden sijoittelussa pitää huomioida, että lehmät eivät mielellään kävele yli 250 metrin matkaa vesipisteelle sekä se, että juomapaikkoja on riittävästi suhteessa laiduntavaan eläinmäärään.
Onnistunut laidunruokinta voi parantaa lehmien hyvinvointia, pienentää ruokinnan kustannuksia sekä parantaa yrityksen ja koko alan imagoa. Kuluttajien kiinnostus lypsylehmien hyvinvointiin nousee koko ajan. EU:n alueella on jo meijereitä, jotka ostavat vain laiduntavien lehmien maitoa. Sellaisesta kuluttajat ovat valmiita maksamaan ekstraa.
Kirjoittaja:
