Suoviljelys

Jo vuonna 1829 pyysi Kuusamon kirkkoherra Costiander Talousseuralta suoviljelyksen neuvojaa, jolle lupasi maksaa 50 ruplaa palkkaa. Neuvoja hankittiin Ilmajoelta ja hän sai suoviljelyksen hyvään alkuun Kuusamossa, ja muuallakin seuran piirissä sitä ruvettiin harrastamaan.

Itsellinen Henrik Rautiainen Muhoksella oli viljellyt suota 1830-luvulla kaikkien naapurien pilkatessa hänen hommiaan. Kun hän kerran onnistui saamaan viljelyksestään 27:s jyvä rukiista, rupesivat toisetkin panemaan arvoa suoviljelykselle ja koittivat kilvan saada Rautiaista palvelukseensa.
Talousseuran vuosikertomuksessa sanottiin, että ”Rautiainen toiminnallaan on melkein pakoittanut yleisöön sen käsityksen, että suoviljelys kannattaa ja ovat Utajärvelläkin ruvenneet sen johdosta soita viljelemään”.

Vuonna 1841 Talousseura antoi Rautiaiselle 5 luodin painoisen hopealusikan palkinnoksi suoviljelyn edistämisestä.
Vuonna 1849 antoi Talousseura työvouti Z. Hemmille Siikajoelta 280 hopearuplaa korottomana lainana 2 vuoden ajaksi suoviljelystä varten Pietilän maalla, jonka hän isältään oli saanut.

Kesällä 1840 ruotsalainen agronoomi Johnsson matkusteli Talousseuran piirissä suoviljelysoloja tutkimassa. Hän ehdotti, että teetettäisiin turvekuokkia ja lähetettäisiin niitä malliksi Tervolaan, Kemiin, Muhokselle, Utajärvelle, Paltamoon, Kestilään, Piippolaan ja Kärsämäelle.

Talousseura lähettikin yhden kuokan kuhunkin kuntaan malliksi ja osti myytäväksi 10 leiviskää Timotein, 8 leiviskää Alopekuruksen ja 2 leiviskää Valkoisen Apilaan siemeniä (tässä suhteessa Johnsson käski sekoittaa siemeniä). Näitä siemeniä lahjoitettiin 5 naulaa kuhunkin yllä mainituista kunnista. (1leiviskä = 8,5004 kg, 1 naula = 425,0249 g).

Samalla lähetettiin kuulutus kirkkoihin ja papeille pyyntö, että he pontevasti huomauttaisivat asian tärkeydestä, sekä kirjanen, jossa tarkemmin selitettiin tätä n.s. Johnssonin viljelystapaa. Pääkohtia siinä oli turvekuokkien käyttäminen ja turpeiden polttaminen läjissä.