• proagriaoulu.fi » Ajankohtaista » Blogit » ProLiideri » Hiilen pumppausta
  • 28.04.2021

    Hiilen pumppausta

    Aloitan tämän pohdinnan tänä päivänä vallitsevista maatalouden hiilikeskusteluista. Niiltä kukaan meistä ei varmasti ole välttynyt, sillä syömmehän päivittäin ruokaa, jonka suurimmaksi osaksi viljelijä on meille tuottanut. Aihe on tietysti ajankohtainen, mutta käydään läpi muutamia perusasioita, joita ei ehkä ole huomioitu tarpeeksi vallitsevissa hiilikeskusteluissa.

    Mennään poikkeuksellisesti öljyn pumppaamiseen ja yhtiöihin, jotka pumppaavat öljyn maaperästä. Tämän sektorin eli itse pumppaajan hiilijalanjäljestä en ole vielä kuullut puhuttavan juuri missään. Kun taas viljelijä, joka ”pumppaa” meille jokapäiväisen ruuan pelloiltaan, on melkoisen hiilikeskustelun, päästön tuottamisen ja sormen osoittelun kohteena.

    Viljelyssä pellosta (kivennäismaa) tulee päästöjä noin 60 % jo pelkästään siitä, että maa on olemassa.  Riippumatta siitä, viljelläänkö maata vai onko maa vain fyysisesti olemassa johonkin tarkoitukseen, siitä tulee päästöä. Tämä päästö otetaan laskennoissa huomioon, kun tarkastellaan viljelyn aiheuttamaa päästöä.

    Maanviljelyä tarkastellaan siltä näkökannalta, kuinka suuri on siitä tuleva hiilijalanjälki. Luku on yleensä positiivinen ja esimerkiksi viljalla kivennäismaalla päästö on 0,6-1kg CO2 tuotettua jyväkiloa kohden (14%) kosteudessa. Suomessa käytettävissä laskentamalleissa ei tällä hetkellä oteta huomioon kasvin sitomaa hiiltä ja hiilidioksidia, vaikka se on merkittävä hiilensidonnan lähde. Yksi syy tähän on se, ettei ruuaksi menevää osuutta oteta huomioon, koska sehän menee kuluttajille. Toinen syy on, että tutkimuksia viljelykasvien hiilidioksidin sidonnasta on tehty Suomessa melko vähän. Esimerkiksi jo alhaisella noin 3500 kg/ha viljan satotasolla kasvin maanpäällinen osa sitoo hiilidioksidia noin 9942 kg/ha. Ottamalla kasvin sidonnan laskennoissa huomioon, päästään hiilidioksidin sidonnan puolelle melko reilustikin. Viljelijä voi eniten vaikuttaa tuotettuun satomäärään viljelytoimillaan ja näin ollen vaikuttaa siihen, kuinka paljon hän sitoo hiilidioksidia.

    Palataan öljyn pumppaukseen. Sen päästö menee nimenomaan kuluttajalle, joka maksaa esimerkiksi polttoaineveroa autoilusta päästöjen mukaan. Öljyn pumppaajan tekemästä päästöstä ei yleensäkään puhuta, mutta kuitenkin viljelijän eli ’’ruuan pumppaajan’’ päästötaakka on melkoisen suuri, vaikka sidontaa tapahtuu paljon enemmän kuin päästöä. Toivottavasti jonakin päivänä näemme keskusteluissa ja ruokapaketeissa kaupan hyllyllä CO2-luvun, jossa on mukana päästön sijaan tieto siitä, kuinka paljon tuote sitoo hiiltä. Tämä sidonta kuuluu ehdottomasti viljelijälle.

    Kirjoittaja

    Juha SohloLue lisää

     

    Kommentit

    Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

    Kirjoita uusi kommentti