Tämä teksti on osa Maa- ja kotitalousnaisten valtakunnallista Luontotekoja-kampanjaa ja 30.6.2023 asti jatkuvaa Rantalaidun-hanketta.
Lähteenä käytetty myös Sami Timosen kirjoitusta rantalaidunten linnuista.
Laiduneläimet hoitavat lintujen elinympäristöä
Rantaniittyjä hoitava nautakarja ja lampaat tekevät tärkeää työtä alueiden pitämisessä matalakasvuisina ja sopivina elinympäristöinä näillä alueilla eläville linnuille. Ilman laiduneläimiä ei nykyistä rantaniittyjen hoitoalaa pystyttäisi ylläpitämään.
Laidunnuksella on tärkeä merkitys luonnonlaitumilla pesiville ja ruokaileville linnuille, erityisesti rantaniityillä. Varsinkin Perämeren rannoilla, missä maa kohoaa nopeasti, on laiduntavalla karjalla tärkeä merkitys näiden elinympäristöjen pitämisessä avoimena ja rantalinnustolle sopivana. Keväällä rantaniityt kuhisevat elämää, kun lukuisat rantaniityillä viihtyvät linnut pesivät ja kasvattavat jälkikasvuaan. Silloin rannoilla kulkua kannattaa välttää häiriön välttämiseksi, mutta esimerkiksi luontopolulta tai lintutornista voi rannan elämää katsella hyvillä mielin. Keväisen rantaniityn aamuinen äänimaailma on kokemisen arvoinen asia!
Rantaniittyjä hoitava nautakarja ja lampaat tekevät tärkeää työtä alueiden pitämisessä matalakasvuisina ja sopivina elinympäristöinä näillä alueilla eläville kahlaajille, vesilinnuille ja muille linnuille. Ilman laiduneläimiä ei nykyistä rantaniittyjen hoitoalaa pystyttäisi ylläpitämään. Laidunnus aikaansaa vaihtelevia laikuttaisia elinympäristöjä, mikä on tärkeää eri lintulajeille. Esimerkiksi töyhtöhyyppä tekee pesänsä hyvin matalaksi hoidetulle niitylle (alle 10 cm korkeus), kun taas punajalkaviklon ja mustapyrstökuirin poikaset saalistavat hyönteisiä hieman korkeammasta kasvillisuudesta.
Rantaniittyjen laidunnuksella on saatu edistettyä monien niillä elävien lintujen, erityisesti matalakasvuisia niittyjä suosivien kahlaajien säilymistä. Jyrkimmin taantunut rantaniittyjen kahlaaja Suomessa on suokukko, joka on nykyisin äärimmäisen uhanalainen. Oulun seudun rantaniityillä lajin kanta on säilynyt melko hyvin.
Perämeren rantaniittyjä onkin saatu varsin hyvin hoidon piiriin viimeisen vajaan 30 vuoden aikana. Hoitoala on nykyisin jopa 4000 hehtaaria. Laidunnuksen avulla on saatu estettyä myös muutamien harvinaisten kahlaajien häviäminen rantojen pesimälinnustosta. Näitä ovat mm. erittäin uhanalaiset etelänsuosirri ja lapinsirri. Etelänsuosirri suosii laajoja avoimia rantaniittyjä.
Oikea ajoitus tärkeää
Laidunnusta ei tule aloittaa liian aikaisin karjan aiheuttamien pesien tallausvahinkojen vuoksi. Mustapyrstökuirin pesimäalueilla laidunnus tulisi aloittaa aikaisintaan 5.6. Etelänsuosirri on vielä myöhäisempi pesijä ja laidunnusta ei tulisi aloittaa ennen 15.6. Tallausvahinkoja voidaan estää myös laidunten lohkotuksella.
Kahlaajien ohella monet vesilinnut suosivat laidunnettuja rantoja pesimäympäristönään. Näitä ovat mm. jouhisorsa, lapasorsa ja tukkasotka. Laidunnetuilla rannoilla yhteys niityltä mereen säilyy. Matalat rannat ja allikot ovat tärkeitä vesilintujen poikasten ruokailualueita. Avoimet ranta-alueet ovat tärkeitä myös muuttaville linnuille, esimerkiksi hanhille. Pohjois-Pohjanmaan rantaniityillä levähtää runsaasti muun muassa metsä-, lyhytnokka- ja tundrahanhia. Myös äärimmäisen uhanalaisia kiljuhanhia on nähty viime keväinä ilahduttavasti aiempaa enemmän, yli 100 keväässä.
Laiduneläinten tekemä työ luonnonlaitumilla ja perinnebiotoopeilla hyödyttää monia eliöryhmiä, joista yksi tärkeä ja näkyvä osa ovat linnut. Siksi laiduneläimet ja niitä hoitavat viljelijät ansaitsevat kiitoksemme.
Teksti:
