Verkostoista, vaikuttamisesta ja vesiensuojelusta
Elokuun lopulla pidettiin valtakunnalliset vesienhoidon Vaikuta Vesiin -päivät poikkeuksellisissa oloissa. Yli 200 vesienhoidon parissa työskentelevää tai siitä kiinnostunutta ihmistä oli päivän mittaan kuulolla täysin verkkopohjaisessa seminaarissa. Sama kohtalo odottaa lokakuussa järjestettävää Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaaria.
Onkin mielenkiintoista, että tällaisena aikana, joka asettaa normaalille työnteolle ja arjelle roppakaupalla uusia haasteita, on molempien tapahtumisen keskiössä yhteistyö ja verkostoituminen. Vaikuta Vesiin -päivien palautteessa toivottiin lisää kentän kokemuksia onnistuneesta yhteistyöstä, ja osin kunnostusverkoston tapahtumat tähän huutoon jo vastaavatkin.
Ehkä rohkaisevia esimerkkejä kaivataan nyt enemmän kuin koskaan, kun emme pääse normaalisti toisiamme tapaamaan. Vaikka kunnostushankkeita on nyt pystytty käynnistämään esimerkiksi vesiensuojelun tehostamisohjelman ansiosta tavallista enemmän, emme pääse puron, kosteikon tai putkipadon reunalle niitä yhdessä ihastelemaan.
Vaikka tavoitteellista vesienhoidon verkostoitumistoimintaa on kiitettävästi virinnyt ympäri maata, emme pääse järjestämään vesistöiltoja tai hankepäiviä. Juuri kun olemme heräämässä toden teolla siihen, kuinka monella tasolla aitoa yhteistyötä ja vuoropuhelua tarvitaan, uusi tilanne haastaa tapamme toteuttaa niitä ja rakentaa luottamusta.
Meidän itse kunkin on mietittävä, mitä voimme tehdä juuri nyt sekä haastaaksemme että kannustaaksemme toisiamme. Muistettava, mitä kohti itse asiassa haluamme mennä. Siksi jäinkin tätä kirjoittaessani hymyssä suin muistelemaan lähes vuosi sitten ministeriössä käynnistämäämme verkostojohtamisen sparrausta.
Halusimme oppia hahmottamaan, miten parhaiten voisimme hyödyntää omissa verkostoissamme piilevää voimaa ja viisautta. Halusimme myös madaltaa kentän kynnystä yhteistyöhön hallinnon joskus paperinmakuistenkin ohjelmien ja hankkeiden kanssa. Ja niin kuin usein on, oli aloitettava läheltä. Omista kollegoista, naapuriyksiköstä, sisarohjelmasta. Mitä me tavoittelemme?
Löysimme hyviä, voimaannuttavia ajatuksia, tavoitteita, jopa unelmia: kunnianhimoisia ja korkealentoisia: ”Viisas valtio tekee koherenttia politiikkaa.” Mutta myös yksinkertaisia ja käytännönläheisiä: ”Vesiensuojelu on kivaa ja hyödyksi kaikille!”
Aitoja inhimillisiä kohtaamisia ja rentoja retkipäiviä odotellessa voimme tahoillamme edistää molempia. Hankerahaa on, ja voimme käyttää sitä ja verkostojamme vaikuttamiseen. Miettiä, mitä, miten ja kenelle puhumme vesistöistämme ja niiden tilasta. Millaisia arvoja liitämme niihin? Toimimmeko niiden pohjalta? Jakavatko valitsemamme päättäjät kanssamme samat arvot? Kuka muu voisi puhua asiamme puolesta? Entä mitä me voimme jo nyt tehdä? Kenet pitää saada mukaan? Entä, jos emme tee?
Ehkäpä seuraavien valtakunnallisten päivien nimenä pitäisikin olla: Vaikuta vesiin verkostojen kautta. Olipa se sitten mökkinaapuri, kalakaveri, kollega – tai vuoden 2021 kuntavaaliehdokas.
Kirjoittaja:
Jenni Jäänheimo
Erityisasiantuntija, Vesiensuojelun tehostamisohjelma
Ympäristöministeriö
