Pandemia siirsi hankkeet verkkoon
Luomun kehittäminen ja luomutuotannon lisääminen on asetettu tavoitteeksi Euroopan unionin ja Suomen kehitysohjelmissa. Samaan aikaan kun tarve kehittää ja lisätä luomutuotantoa on kasvanut, maailmanlaajuinen pandemia on asettanut rajat sille, miten koulutustilaisuuksia on voitu järjestää. Tutuiksi ovat tulleet niin webinaarit ja podcastit kuin verkosta löytyvät julkaisut, videot ja testit. Jaana Rosnellin opinnäytetyössä selvitettiin, mistä aiheista luomukoulutuksia haluttaisiin ja millaisia kokemuksia viljelijöillä on verkon kautta tapahtuvasta tiedonsaannista.
Luomukoulutuksen digiloikka
Hankkeet ovat ketterä menetelmä tuottaa tietoa ja koulutusta luomutuotannosta. Valtakunnalliset tavoitteet luomutuotannon kehittämisestä ovat usein lähtökohtana hankkeiden suunnittelussa ja hankkeet ovat usein tuottamassa ajankohtaista tietoa viljelijöille luomusitoumuksesta ja muista luomutuotantoa koskevista aiheista. Hankkeissa reagoidaan myös luomutuotannon muuttuviin säännöksiin, joista esimerkkinä on EU:n uuden luomuasetuksen myötä kasvava luomusiemenen käytön vaatimus.
Luomutuotannon hankkeille tyypillisiä toteutustapoja ovat olleet koulutustilaisuudet, pellonpiennarpäivät, tilavierailut ja opintomatkat. Tapahtumat ovatkin olleet oiva tilaisuus viljelijöiden verkostoitumiselle ja vertaisoppimiselle. Vaikka toiminta on usein paikallista, niissä tuotettu tutkimustieto ja julkaisut ovat laajasti kaikkien luomuviljelystä tietoa etsivien saatavilla.
Keväällä 2020 puhjenneen pandemian ja siitä seuranneiden kokoontumisrajoitusten vuoksi perinteiset koulutustilaisuudet ja -tapahtumat on jouduttu perumaan ja mahdollisuuksien mukaan siirtää ne verkon kautta toteutettaviksi. Monille onkin viimeisten vuosien mittaan tullut tutuiksi niin webinaarit ja podcastit kuin verkosta Internetistä löytyvät julkaisut, videot ja testitkin
Selvitys luomukoulutuksen tarpeista ja kokemuksista verkon kautta tapahtuvasta tiedonsaannista
Siirtyminen digiaikaan kävi nopeasti ja heräsikin kysymys, miten erilaiset verkkojulkaisut ja -tapahtumat ovat tavoittaneet viljelijät ja millaisia kokemuksia heillä on verkon kautta tapahtuvasta tiedonsaannista. Opinnäytetyönä tehdyssä kyselyssä selvitettiin mistä aiheista luomukoulutuksia haluttaisiin ja mitkä kanavat tavoittavat viljelijät parhaiten.
Vastausten perusteella ei noussut esille yksittäisiä aiheita, joista luomukoulutusta eniten tarvittaisiin tai haluttaisiin vaan toiveet luomukoulutusten aiheista jakaantuivat melko tasaisesti kasvinviljelyn, kotieläintuotannon ja talouden ja tuotantoehtojen aihepiirien kesken. Koulutukset viljelymenetelmistä ja ajankohtaisista aihepiireistä olivatkin tärkeitä syitä osallistua koulutuksiin. Tulosten mukaan vastaajia motivoi koulutuksiin osallistumiseen eniten koulutuksista saatava materiaali sekä mahdollisuus oppia ajasta ja paikasta riippumatta. Koulutustilaisuuksien tallenteita pidettiin hyvinä, sillä niiden avulla aiheeseen pystyi palaamaan myöhemminkin.
Käytetyin tiedonhakulähde olivat internet-julkaisut, joista tietoa haetaan paljon useammin kuin esimerkiksi painetuista oppaista. Internet-julkaisujen arvioitiin soveltuvan hyvin tiedonsaantiin eri aihepiireistä ja niistä hankitaan tietoa jatkossakin hyvin mielellään. Internetistä löytyviä julkaisuja pidettiin luotettavina, mutta ongelmaksi koettiin niiden löytyminen. Myös videot olivat melko yleinen tiedonhakukanava ja niiden arvioitiin soveltuvan tiedonsaantiin hyvin. Luomutietoa hankitaan videoiden avulla todennäköisesti myös tulevaisuudessa.
Kokemukset pitkistä, yli neljän tunnin, webinaareista ja lyhyistä, alle kahden tunnin, webinaareista jakoivat mielipiteitä. Vaikka webinaarien yleisesti koettiin soveltuvan hyvin tiedonsaantiin, lyhyempiin webinaareihin osallistuttaisiin kuitenkin paljon mieluummin. Puhujien ammatti- ja esiintymistaito sekä webinaarien tekninen toimivuus nostettiin esille vastausten kommenteissa. Vaikka webinaarit järjestetään usein reaaliaikaisesti, vuorovaikutuksen järjestäjien ja osallistujien kesken koettiin jäävän vähäiseksi eikä kysymysten ja kommenttien esittämistämä pidetty yhtä helppona kuin paikan päällä tapahtuvissa koulutuksissa.
Tulosten mukaan podcastit ja verkossa tehtävät harjoitukset tai testit eivät olleet vastaajille entuudestaan kovin tuttuja. Verkossa tehtävien harjoitusten tai testien koettiin soveltuvan huomattavasti muita verkko-oppimiskanavia huonommin tiedonsaantiin, mutta podcastien pariin vastaajat aikoivat palata jatkossakin.
Tulosten perusteella tiedonhaku eri verkkolähteistä on vastaajille jo tuttua ja kokemukset ovat pääsääntöisesti hyviä. Tyytyväisyyttä kuvaa se, että eri lähteistä tietoa hakeneet vastaajat käyttäisivät samoja lähteitä tulevaisuudessakin. Verkon kautta tarjottavat materiaalit ja koulutukset ovat siis varmasti hyvä tapaa tavoittaa viljelijöitä vielä sittenkin, kun kokoontumisrajoituksille voidaan laittaa piste. Perinteisille koulutustilaisuuksille ja -tapahtumille on vielä paikkansa ja tiedonhakemisessa luotetaan paljon asiantuntijoihin ja neuvojiin ja tämä on vastausten perusteella myös mieluisin tapa hankkia tietoa myös tulevaisuudessa.
Kirjoittaja
Jaana Rosnell