Hiilensidonta ja nurmet
Kasvinviljely sitoo hiiltä. Hiilensidontaa voi lisätä huolehtimalla pellon hyvästä kasvukunnosta. Mitä suurempi sato, sitä enemmän hiiltä sitoutuu. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota tekijöihin, jotka vaikuttavat positiivisesti sadon määrään.
Kun kasvit yhteyttävät, ne ottavat ilmasta hiilidioksidia ja pilkkovat sen hiiliyhdisteiksi ja hapeksi. Happi vapautuu ilmakehään ja kasvi käyttää hiiltä omaan kasvuun sekä kuljettaa osan juurien kautta maaperään. Osa kasvustoon sitoutuneesta hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään sadonkorjuun jälkeen. Kasvintähteistä ja juurista maahan sitoutunut hiili säilyy maassa useita kymmeniä, jopa satoja vuosia.
Maan kasvukunnosta huolehtiminen on ehdottoman tärkeää. Hyvä maan kasvukunto vaikuttaa merkittävästi lohkolta saatavaan satoon. Hyvärakenteisessa maassa juurilla on tilaa kasvaa ja veden sekä ravinteiden otto on tehokkaampaa. Vahvan kasvuston ja juuriston orgaanisen aineksen myötä maahan saadaan enemmän hiiltä. Vuosittaiset pienet sadot vähentävät vuosittaista orgaanisen aineksen määrää ja näin maan rakenne heikkenee ja hiiltä sitoutuu vähemmän.
Vaihtelevissa sääolosuhteissa lohkon vesitalouden hallinta on tärkeää tuottavan sadon ja tehokkaan ravinteiden oton turvaamiseksi. Märkä maa tiivistyy helpommin. Tiivistyneessä maassa ja hapettomissa olosuhteissa dityppioksidipäästöt lisääntyvät. Veden hallinnan merkitys korostuu. Kuivina keväinä kasville on saatavilla vähän vettä sadonmuodostamiseen. Säätösalaojituksen ja muiden vesivarastoa kasvattavien menetelmien käyttö turvaa kasvua kuivina ajanjaksoina.
Yksipuolinen viljelykierto on yksi suurimmista syistä maan orgaanisen aineksen vähenemiseen. Useita kasveja sisältävässä kierrossa maa muokkautuu eri syvyyksiltä. Monivuotiset kasvit ovat parempia sitomaan hiiltä kuin yksivuotiset. Monivuotisilla kasveilla on yhteyttävää lehtipinta-alaa enemmän ja monivuotisten kasvien juuristo ehtii kasvaa ja kehittyä vuosien aikana.
Nurmen tuottavuuden kannalta nurmi-iän on hyvä olla maksimissaan viisi vuotta. Myös hiilensidontakyky laskee nurmi-iän myötä. Nurmet lisäävät hiiltä maahan 0,6-0,8tn/ha/a, aluskasvit 0,2-0,3tn/ha/a. Yksivuotiset viljat kuluttavat maasta 0,28-0,4tn/ha/a hiiltä.
Juuriston vaikutus hiilivaraston kasvuun on jopa suurempi kuin maanpäällisen kasvintähteiden. Nurmikasvien juuristoillakin on paljon eroja. Nurmipalkokasvit sitovat tehokkaasti ilmasta typpeä. Kasvit sitovat sitä enemmän hiiltä maahan, mitä enemmän ja mitä syvemmälle juuret yltävät. Syväjuurisia nurmikasveja on esimerkiksi ruokonata. 
Nurmikasvilajit on kuitenkin hyvä valita lehmien ehdoilla. Vaikka timotei on matalajuurisempi kasvi, on se maittavampaa ja sen satopotentiaali on erittäin hyvä. Natojen maittavuus ei ole yhtä hyvä kuin timoteillä. Siksi on tärkeää löytää sopiva seos ja seossuhde maittavuuden, talvenkestävyyden, niittokertojen ja säilörehun laatuvaatimusten mukaan.
Syyskynnössä hiiltä sitovaa kasvialaa voidaan lisätä nurmen uusinnassa syyskylvöisten kasvien avulla, jolloin pelto on kasvipeitteinen vain vähän aikaa. Leutona ja vähälumisena talvena kasvipeitteisen maan merkitys kasvaa. Talviaikainen kasvipeitteisyys suojaa myös maan pintaa eroosiolta.
Nurmen niittokorkeuden on hyvä olla vähintään 8-10 cm, mielellään enemmän. Tällöin maa-ainesta ei joudu rehun joukkoon niin herkästi, yhteyttävää lehtialaa jää enemmän ja kasvuston stressitaso pysyy alhaisempana. Lisäksi matala niittokorkeus vaikuttaa selvästi kasvin selviytymiseen kuivuudessa, kun pitkät kuivuusjaksot vaikuttavat nurmen kasvupisteisiin.
Hiiltä sitoutuu luonnostaan, mutta viljelytoimenpiteiden ja omien valintojen avulla sidontaa voidaan tehostaa. Myös tämänhetkinen ympäristökorvaus tarjoaa tukea toimenpiteisiin muun muassa kasvipeitteisyyteen, valumavesien hallintaan ja peltoluonnon monimuotoisuuteen. Kenties hiili on tulevaisuuden kaupankäynnin kohde.
Kirjoittaja:
