Vesien- ja maisemanhoitoa Zatelliitin kosteikolla
Zatelliitin kosteikot on perustettu ympäristöministeriön vesien- ja meriensuojelun kärkihankkeena vuosien 2017-2019 aikana. Kosteikot puhdistavat alueen valumavesiä ja toimivat samalla lähivirkistyskohteina. Ne myös antavat alueelle maisema-arvoa ja luovat elinympäristöjä monenlaisille eliölajeille.
Zatelliitin kosteikkojen vedet valuvat kaiken kaikkiaan 300 hehtaarin alueelta rakennettujen alueiden hulevesinä ja maa- ja metsätalouden valumavesinä. Kosteikoille on rakennettu monenlaisia rakenteita, jotka hidastavat veden virtausta ja suodattavat ravinteita ja muita päästöjä.
Olemme tutustumassa kosteikkoalueeseen Ympäristöviisas viljelijä -hankkeen järjestämällä retkeilyllä 6.5.2021. Joukossamme on lähialueen viljelijöitä sekä asiantuntijoita ProAgriasta, Maa- ja kotitalousnaisista ja Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Oppaanamme retkeilyllä toimii kosteikon suunnitellut ja työmaasta vastannut Kosteikkomaailman yrittäjä Juha Siekkinen.
Juha kertoo, kuinka kosteikko sai alkunsa kaavoituksessa viheralueeksi osoitetulle alueelle piirrettynä aaltoilevana, tasalevyisenä vesiuomana. Kaavoituksesta otettiin yhteyttä Juhaan ja kysyttiin, olisiko hänellä ideaa, miten uomaan saataisiin vaihtelevuutta. Uoman sijainti teiden, pyöräteiden ja virkistyksen näkökulmasta keskeisellä paikalla tunnistettiin. Luonnokset kosteikosta tehtiin ja hyväksyttiin 2017.
Juha luettelee konkreettisia menetelmiä kosteikon perustamiseen: kosteikkorakenteiden suosituksena ja perusperiaatteena on, että uomaan rakennetaan laskeutussyvänne heti sen alkuosaan. Tällöin syvänne ”ottaa kiinni” ojitusalueilta valuvan kiintoaineksen, joka vajoaa syvänteen pohjalle. Ravinteet sitoutuvat kosteikon pohjaan ja kasvillisuuteen.
Uoman muotoilussa loivien ja jyrkkien luiskin vaihtelu tuo uomalle ilmettä ja lisää sen virkistysarvoja. Eroosiota voi tapahtua loivallakin luiskalla. Juha neuvoo konsteja eroosion välttämiseen:
- Kangasta kannattaa vetää ihan reilusti, vähintään metrin korkeudelle. Ja jos on patopenkka, niin penkan harjalle asti. Ja jos on kyse patopenkereestä, niin sivulle myös ja kiviainesta siihen.
Pyöreät kivet luiskilla paitsi suojaavat eroosiolta myös miellyttävät ohikulkijan silmää. On helppo huomata, että veden puhdistumisen lisäksi myös virkistyskäyttö on otettu huomioon jo kosteikon suunnitteluvaiheessa.
Seuraamme vesialtaan laitaa ja ihmettelemme ohi kiitäviä autoja. Voisi luulla, että vesialtaat olisivat täynnä autojen renkaista irtoavaa kumipölyä. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Anne Korhonen kuitenkin kertoo, että pöly päätyy pääasiassa hyvin lähelle tietä eikä vesinäytteissä niitä ole juuri havaittu.
Aivan teollisuusrakennusten vieressä Juha pysähtyy ja osoittaa vesialtaan jyrkkiä liuskareunoja. Kosteikkojen rakennusvaiheessa liuskoihin oli pesinyt runsaasti törmäpääskyjä. Pesät oli huomioitu kaivinkonetyössä ja lintukolonia oli saanut kasvattaa poikasensa rauhassa. Lintuihmiseksi tunnustautuva Juha on asiasta selkeästi mielissään.
Korhonen heittää veteen pitkän johdon päässä olevan laitteen, joka mittaa veden ominaisuuksia. Korhonen kertoo veden ravinne- ja raskasmetallipäästöjen vähentyneen kosteikon perustamisen aikaan aloitetun mittausajanjakson aikana. Veden pH on niin ikään hyvä: pH-arvot 6,2-7,7 eivät anna merkkejä alueelle tyypillisten happamien sulfaattimaiden vaikutuksesta veden happamuuteen.
Komeetantien toisella rannalla kosteikon rakenne muuttuu. Altaan vieressä kulkee polku, joka kiipeilee pitkin polveilevaa maavallia. Joissakin paikoissa vettä on syvästikin, toisissa vain nilkkaan saakka. Vesienhoitorakenteita on altaassa kuin kaupan hyllyllä: pikkutukeista rakennetut puuseinämät ja maapenkat, saarekkeet ja virtaa halkovat kivet hidastavat veden kulkua uomassa.
Uoman törmältä veteen työntyvät maapenkat ovat saaneet innoituksensa hollantilaisesta puistosta ja kasvipeitteensä lapiotyönä. Matalavetiset kivikkokaistaleet paitsi hidastavat virtaa, myös hapettavat vettä. Kaikessa pienipiirteisyydessään ja vaihtelevuudessaan projektin on täytynyt olla mielenkiintoinen työmaa kaivurityöstä vastanneille yrityksille.
Kosteikkoaltaan vaihtelevia rakenteita on mielenkiintoista seurata. Saarekkeet ja mutkitteleva uoma luovat mielikuvan luonnontilaisesta joesta. Maasaarekkeet ovat saaneet siirtokasvipeitteen jo rakennusvaiheessa ja lintuja on muistettu pöntöillä ja putkipesällä. Uomaan kaatuneet puut sopivat kuvaan, aivan kuin ne olisivat siihen tarkoituksella kaadettu. Matalissa kivikkokaistaleissa virta innostuu solisemaan iloisesti. Ei ole ihme, että alue on suosittu pyöräreitti ja koirien ulkoilutusalue.
Viimeisenä kosteikon alueena tutustumme Zatelliitintien suuntaisesti kulkevaan uomaan. Tarkkasilmäiset löytävät aivan uoman alkumetreiltä viitasammakon kutua, läheisen pellon yllä kaartelee sinisuohaukka. Pyöräilijöiden suosimalta hiekkapolulta näemme uomaa halkovia risunippuja. Risuniput toimivat alustana vedessä eläville pieneliöille, jotka käyttävät ravintonaan veden mukana kulkeutuvia ravinteita.
Uoman varrella meitä retkeilijöitä odottaa peräkärrykuormallinen energiapuuta. Juha ohjeistaa kasaamaan puut sopivan kokoisiksi kasoiksi, jotka köytetään napakoiksi nipuiksi. Niput työnnetään poikittain uomaan ja kiinnitetään pohjaan puutapeilla. Jälleen yksi kunnostusrakenne on valmis puhdistamaan lävitseen virtaavaa vettä.
Teksti
Lue lisää Zatelliitin kosteikon perustamisesta täältä.
