• proagriaoulu.fi » Ajankohtaista » Blogit » Verkostoilla tehoa vesienhoitoon » Valuma-alue vesiensuojelussa
  • 18.12.2019

    Kaisa Heikkinen, Suomen ympäristökeskus: Valuma-alue vesiensuojelussa

    Valuma-alue. RiverLife-projekti 1998–2001

    Valuma-alue on tietyn uomaverkoston kohdan yläpuolinen, vedenjakajan rajaama alue, jolta vedet virtaavat järven luusuaan, jokien yhtymäkohtaan, valtakunnan rajalle tai meren rantaan. Vedenjakajat ovat korkeita veden virtaussuuntiin vaikuttavia maastonkohtia.

    Vesistöalue on jokiuomien ja järvien muodostama suuri valuma-alue. Suomen kahdeksan vesienhoitoaluetta muodostuvat yhdestä tai useammasta vesistöalueesta.

     

    Valuma-alue on virtaavan veden
    ekosysteemissä keskeinen yksikkö

    Puro- ja jokieliöstön pääasiallinen ravinto tuotetaan valuma-alueen maaekosysteemeissä

    Tämä ravinto on maalta veteen kulkeutuvaa puiden, pensaiden ja muun kasvillisuuden tuottamaa kasvikariketta eli detritusta. Se käytetään uomastossa tehokkaasti.

    Esimerkiksi pohjaeläimistä karkearakeista detritusta, lehtiä ja niiden paloja syövät pilkkojat (esim. koskikorennot, Plecoptera). Hienojakoisempaa detritusta keräävät pohjilta kerääjät (esim. surviaissääsket, Chironomidae) ja suodattavat vedestä suodattajat (esim. vesiperhoset, Hydropsychidae ja  mäkärät, Simuliidae). Virtaavan veden ekosysteemi on toisenvarainen eli heterotrofinen.

    Valuma-alueen maaperästä huuhtoutuu vesiin myös typpeä, fosforia ja humusta.

    Eloperäisen aineksen kulkeutuminen virtaavan veden ravintoverkossa. Nuolien suunta kertoo aineiden tai eliöiden pääasialliset hyödyntäjät. Piirros: Sami Hamari ja Pauliina Pohjola. RiverLife-projekti 1998–2001.

    Valuma-alue on myös
    vesienhoidon keskeinen yksikkö

    Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa ja turvata vesien hyvä ekologinen tila. Maassamme, kuten esimerkiksi Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella, tässä on vielä paljon tehtävää. Erityisesti vesiin ihmisen toimesta kohdistuva kuormitusta on vähennettävä.

    Pintavesien ekologinen tila Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella.
    Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma
    vuoteen 2016–2021.

    Suurin osa vesiemme kuormituksesta on peräisin valuma-alueiden maankäytöstä. Kuormituksen pääasialliset lähteet ovat maatalous ja metsätalous sekä paikoin turvetuotanto.

    Fosforikuormituksen jakautuminen eri lähteisiin vuosina 2006–2011 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2016–2021



    Luontopohjaiset menetelmät vähentävät maankäytön kuormitusta

    Kuormituksen syntyä vähentävien toimenpiteiden ohella tärkeässä asemassa maankäytön vesiensuojelussa ovat toimenpidealueiden läheisyyteen sijoitettavat luontopohjaiset, kuormitusta pidättävät vesiensuojelumenetelmät, kuten laskeutusaltaat, putkipadot, vesiensuojelukosteikot  ja pintavalutuskentät.

    Hovin maatalouskosteikko. Kuva: Markku Puustinen, SYKE
    Luonnonhoitohankkeena toteutettu metsätalouskosteikko.
    Kuva: Matti Seppälä, Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus
    Kompsasuon pohjoisen turvetuotantoalueen
    pintavalutuskenttä. Suomen Ilmakuva Oy

    Valuma-aluelähtöinen suunnittelu tehostaa vesiensuojelua

    Mahdollisuuksia pintavalutuskenttien ja kosteikkojen käyttöön on maa- ja metsätalouden vesiensuojelussa selvitetty valuma-aluetasoisen yleissuunnittelun avulla. Valuma-alueelta löydetyt luontaiset vedenvirtausalueet merkitään karttoihin. Tietoja käytetään alueelle suunnattavien hankkeiden suunnittelussa. Myös pintavalutukselle ja kosteikoille soveltuvien alueiden yhteiskäyttö eri toimijoiden välillä on mahdollista.  

    Valuma-aluelähtöisessä vesiensuojelussa maankäytön vesistöhaittoja voidaan vähentää myös sijainninohjauksella ja toimenpiteiden ajoituksella, mikä lisää vesienhoidon kustannustehokkuutta. Siinä tärkeitä ovat mallit, joita on jatkuvasti kehitetty vesienhoidon tarpeisiin.

    Kirjoittaja:

    Erikoistutkija Kaisa Heikkinen, Suomen ympäristökeskus


    Kaisa Heikkisen erikoisosaamista ovat maankäytön vesiensuojelumenetelmät sekä kiintoaine-, ravinne- ja humuskuormituksen vaikutukset virtaavissa vesissä.

    Uusi kommentti

    Takaisin

    Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.
    Nimimerkki*
    Sähköpostiosoite*
    Otsikko
    Viesti*
    Visuaalinen
    varmenne*


    Kirjoita vasemmalla oleva koodi

    Lisätietoa aiheesta

    Heikkinen, K., Tattari, S., Rintala, J., Mäenpää, M., Malve, O. ja Keto, A. 2016. Vesienhoito valuma-alueen näkökulmasta – tarve, menetelmät ja kehittämistarpeet. Vesitalous 1/2016: 41–45.

    Verkostoilla tehoa
    vesienhoitoon.
    Lue lisää