Tunnelmia Diginurmi-hankkeen Irlannin opintomatkalta
Diginurmi-hanke vieraili ihastuttavassa Irlannissa tutkimassa maan kulttuuria ja maataloutta. Projektipäällikkö Jaakko Jokimäki kertoo matkan mielenkiintoisista tapahtumista, opeista ja tilavierailuista.
Maanantai 27.3.2023
Lähdimme matkalle maanantaina aamuyöstä ja saavuimme Irlantiin klo 9.30 paikallista aikaa. Lentokentältä matka suuntasi Glendalough luostarinlaaksoon. Matkalla kuulimme yleistä tietoa Irlannista. Tiesitkö, että myös Irlanti on kaksikielinen maa? Englannin lisäksi siellä puhutaan Iirin kieltä. Yllättävä fakta oli myös se, että suurin osa irlantilaisista asuu muissa maissa, kuin Irlannissa. Tiet olivat kapeita ja liikenne ”väärällä” eli vasemmalla puolen. Maaliskuusta syksyyn tienvierusta ei saa siistiä, vaan pensaiden pitää antaa kasvaa, jotta luonnon monimuotoisuus ei kärsi. Irlantilaisille ympäristöarvot ovat tärkeitä.
Luostarinlaaksosta suuntasimme Orhard Centre maatilalle, joka tuottaa maitoa Baileysin valmistukseen. Baileys Irish Cream on maailman ensimmäinen ja tunnetuin Irish Cream -kermalikööri. Juoma lanseerattiin Irlannissa vuonna 1974.
Tilalle saavuttuamme vastassa odotti hyvin huolta pidetty tilakeskus vierailijakeskuksineen. Aluksi meille tarjoiltiin hyvin tyypillinen irlantilainen lounas: kasvissosekeitto ja omenainen murupaistos jälkiruoaksi. Tämän jälkeen kuulimme esittelyn Irlannin maataloudesta. Irlannissa ollaan maatalouden suhteen erittäin kunnianhimoisia. He haluavat olla maapallon johtavia ruoantuotannon edelläkävijöitä ympäristöarvot edellä. Maatilan keskikoko on 32,7 hehtaaria. Yli 50 % tiloista on alle 20 hehtaarin tiloja. Melkein puolelle tilallisista maatalous on sivutoimi. Maassa tuotetaan eniten nurmea, sitten maissia ja vain noin 8 % tuotannosta on viljaa. 85 % tuotannosta menee vientiin. Brexit on vähentänyt vientiä Iso-Britanniaan, mutta vienti on lisääntynyt muihin EU-maihin koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä.
Orhard Centre -tilanpitäjän mukaan maidontuottaminen on kannattavaa, mutta lampaanlihantuotanto ei niinkään. Maidon litrahinta on tällä hetkellä noin 64 senttiä. Pari kuukautta sitten se oli noin 90 senttiä. Ennen Ukrainan sotaa hinta on ollut noin 45 senttiä. Tilalla oli nurmia, joita ei ole uusittu 45 vuoteen. Normaali uusimisväli on 10–12 vuotta. Käytössä on rotaatiolaidunnus ja vierailuhetkellä lehmät olivat laiduntamassa lohkoja jo toista kertaa tälle keväälle. Tilalla tavoitellaan korkeaa valkuaispitoisuutta maidossa, mihin pitkä laidunkausi antaa mahdollisuuksia. Nurmiseoksissa on pääsääntöisesti raiheinää ja valkoapilaa. Lehmät ovat sisätiloissa pääsääntöisesti vain noin 2–3 kuukautta vuodessa, kun pellot menevät niin märäksi. Tila on ollut suvussa 1800-luvulta lähtien, nyt neljännessä sukupolvessa. Peltoa on noin 140 hehtaaria ja lypsäviä noin 200 kpl, holsteineja.
”Joka vuosi on uudet haasteet, ei saa menettää uskoa ja toivoa.”
Tiistai 28.3.2023
Jatkoimme opintomatkaa Corkin maakuntaan, missä vierailimme paikallisella maatalouden tutkimuslaitoksella. Tutkimuslaitoksella oli perustettu raiheinän ja apilanurmien koeruudusto. Kokeissa tutkittiin lajikevalintojen vaikutusta typen ja muiden ravinteiden valuntoihin, mutta oli havaittu, ettei lajikkeilla ollut merkitsevää vaikutusta valuntaan. Toinen koe oli lehmien ruokintaan ja apilanurmien hyötykäyttöön liittyvä. Kokeessa pyrittiin selvittämään apilanurmien maittavuutta, typensidonnan määrää eri apilalajikkeilla, sekä metaanipäästöjen ja dieetin yhteyttä lehmillä. Lopputuloksena oli, että apilanurmea suositellaan jatkossa lypsylehmien ruokintaan sen typensidonnan ja taloudellisten etujen vuoksi.
Siirryimme tutkimuslaitoksen farmille, missä oli noin 300 lypsylehmää. Tilan lehmät olivat kaikki ummessa joulu-tammikuun ajan kuten suurimmalla osalla Irlannin maitotiloista on tapana. Suurin osa Irlannissa tuotetusta maidosta päätyy vientiin, mikä mahdollistaa tuotannon tauotuksen talvella. Tilalla tutkittiin normaalin säilörehun ja apilasäilörehu dieettien vaikutusta lehmillä. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää, kuinka säilörehun kuluja saadaan vähennettyä eri lajike- ja korjuustrategioilla. Lopputuloksena oli, että lisäämällä apilaa saatiin vähennettyä kustannuksia noin 6,3 € per paali, tämä johtui pitkälti vähentyneistä lannoitekustannuksista. Puna-apila ei heikentänyt tuotosta ja on todennäköisesti kustannustehokkaampaa tuottaa apilapitoista rehua verrattuna tavanomaiseen raiheinään. Ruokinnallisten ongelmien ehkäisemiseksi apilapitoista rehua syötettiin vain lypsäville ja ummikot saivat erilaisen rehun.
Seuraavaksi vierailimme 1875 perustetulla maitotilalla, jossa lypsettiin päivittäin 400 lehmää kaksi kertaa päivässä suurella karuselliasemalla ja yhteen lypsykertaan meni keskimäärin yksi tunti aikaa. Tilan päärotuna lypsylehmissä oli norjalainen punainen, joiden keskituotos oli noin 7000 litraa ekm vuodessa. Tila käytti paljon lajiteltua siementä lehmien siemennyksessä ja keskimääräinen poikimakertojen määrä eläintä kohden oli 5,5 krt. Vasikat olivat hapanjuotolla ja poikimisia oli keväällä keskimäärin 25 per päivä. Tilan peltolohkot olivat kohtalaisen lähellä tilakeskusta, mutta pisimmillään kävelymatkaa lehmille tuli päivän aikana useampi kilometri.
Pitkien kävelymatkojen vuoksi tilalla pohdittiin myös ”etälypsyn” mahdollisuutta, koska pitkät siirtymät rasittivat eläimiä. Tilalla kerrottiin olevan tautipaineen kanssa ongelmia ja se vaikutti eläinten siirtoihin tilojen välillä. Nurmilohkoja uusittiin vähän ja vanhin nurmilohko oli 50 vuotta vanha. Kalkitusta tilan peltolohkoille jouduttiin tekemään noin 3 tn/vuosi. Peltolohkojen hinta lähistöllä liikkui 60000-35000 €/ha välillä ja vuokrahinta oli 1000 €/ha/vuosi.
Iltapäivällä pääsimme 1960 perustetulle omenatilalle. Tilan alkuperäiset omistajat olivat Hollannista kotoisin ja nykyinen isäntä oli toisen sukupolven viljelijä. Tilalla oli peltopinta-alaa 24 ha ja viljelyksessä oli omenoita, luumuja ja hiukan mansikoita. Omenalajikkeita oli useita, mutta pelkillä lajikevalinnoilla ei pystytty torjumaan kasvitauteja ja monokulttuurisuus aiheutti kasvitauteja. Luumupuilla ei ollut yhtä pahaa ongelmaa tautien suhteen. Tila oli ottanut käyttöön uutta tekniikkaa mm. omenapuiden ylimääräiset nuput poistettiin automaattisella laitteella ja ruiskutusten ajoitus katsottiin tilan sääasemasta tulevien tietojen perusteella.
Omenoita tuli keskimäärin 45tn/ha ja sesonkiaikaan tilalla työskenteli noin 24 henkilöä töissä. Tilan omenasatoa hyödynnettiin laajasti siidereihin, mehuihin, hilloihin, etikaksi, omenasipseiksi ja normaaleiksi syöntiomenoiksi. Periaatteena oli, että kaikki sato hyödynnetään ja myydään laadun mukaan eri käyttötarkoituksiin.
Keskiviikko 29.3.2023
Hotellin aamupalan jälkeen suuntasimme Tipperaryn kreivikunnassa sijaitsevaan Cahirin linnaan. Linnassa on kuvattu keskiajalle sijoittuvia elokuvia ja sarjoja, joten se voi olla tuttu esimerkiksi Tudors-elokuvasarjasta. Linna sijaitsee Suir-joen saaressa ja se on yksi Irlannin suurimmista ja parhaiten säilyneistä linnoista. Thomondin prinssi Conor O’Brien aloitti rakennustyöt vuonna 1142 ja vuonna 1375 linna päätyi Butlerin mahtisuvun hallintaan. Vuosisatojen aikana tämä suku laajensi ja remontoi linnaa suuresti. Vuonna 1599 Englannin kuningattaren Elisabet I:n lähettämä Essexin jaarli sai linnan haltuunsa kolmen päivän piirityksen jälkeen, vaikka linna oli erittäin hyvin suojattu ja puolustus tarkoin suunniteltu.
Loppujen lopuksi sotaretki Irlantiin päättyi pettymykseen ja jaarlin teloitukseen. Cahirin linna palautui Butlerien haltuun jälleen. Viimeinen linnanherra kuoli 1960-luvulla, minkä jälkeen rakennus siirtyi Irlannin hallituksen omistukseen ja avautui turistinähtävyydeksi.
Linnavierailun jälkeen suuntasimme Cahir Mart eläinmarkkinoille, jossa myydään nautoja huutokaupalla. Eläimet tuodaan tiloilta markkinapaikalle esittelyyn ja jokainen käy esittelyringissä. Huudot tapahtuvat reaaliaikaisesti, myös nettihuudot huomioidaan. Eläimet ovat pääasiassa niin kutsuttuja poistoeläimiä, jotka myydään toiselle tilalle kasvamaan, jonka jälkeen ne teurastetaan. Hintahaitari voi olla iso riippuen eläimestä. Kaupunki/kreivikunta kohtaisesti eläinmarkkinoita järjestetään kerran viikossa tai harvemmin.
Tämän jälkeen suuntasimme tilavierailulle, jossa kasvatetaan Piemontese nautoja. Nämä ovat italialaista alkuperää ja niillä on tuplalihakset. 20 % poikivista joudutaan keisarinleikkaamaan. Tilalla on yhteistyösopimus läheisen teurastamon kanssa, josta ne palautuvat ruhoina. Tilalla on oma huippu lihanleikkaaja, joka on saanut palkintoja urallaan. Tila myy suoramyyntinä ja kotiinkuljetuksella. Lisäksi lihaa menee kauppoihin ja markkinoille. Liha on lähes rasvatonta ja alun perin tilan toiminta-ajatus oli Fitness-urheilijoille lihan tuottaminen.
Nykyisin lihaa myydään kaikille kuluttajille, sekä tutkimuksissa sen on osoitettu olevan terveellisempää kuin esimerkiksi kalkkunan lihan. Saimme lounaaksi burgerit, joissa oli tilan omasta lihasta tehdyt pihvit. Pihvi oli hyvin vähärasvaista ja hyvin eri tyylistä kuin Suomessa totuttu burger- pihvi. Vähärasvaisuuden havaitsi helposti. Kaikki ruhon osat hyödynnetään tuotannossa, jäljelle jää vain ihan pienet rippeet. Ennen Brexitiä lihaa meni myös Englantiin, nyt vain maan sisäset markkinat. Eivät käytä teollisia lannoitteita, eikä kasvinsuojeluaineita. Ei silti ole luomussa virallisesti, koska tilan isännän mukaan se ei ole kannattavaa.
Vierailujen jälkeen oli illallisen vuoro italialaisessa ravintolassa, jossa oli tarjolla pizzoja ja pastoja. Ravintolan erikoisuutena oli ottaa omat viinit mukaan. Pizza oli oikein maittavaa, mutta hieman autenttisesta italialaisesta poikkeavaa. Pubissa pyörähtäminen kuuluu irlantilaiseen kulttuuriin, joten ruokailun jälkeen maistui tuopit Guinnessia tai Bulmersia paikallisessa pubissa.
Torstai 30.3.2023
Torstaina lähdimme Tipperaryn maakunnasta kohti Dublinia. Matkalla vierailimme 200 hehtaarin emolehmätilalla. Tilalla lohkoista suurin osa on nurmella, mutta kierrossa on myös ohraa sekä maissia. Nurmiseoksessa käytetään yli 20 lajikkeen seosta. Tila uusii nurmiaan n. 5 vuoden välein viljelykierron vuoksi. Ohra myydään läheiselle myllylle rehuohraksi, ja maissi kerätään itselle eläimille syöttöön. Viljan oljet kerätään kuivikkeeksi. Tilaa pyörittää jo iäkkäämpi yrittäjäpariskunta, ja yrittäjäpariskunnan lisäksi tila työllistää 2–3 työntekijää sesongin kiireiden mukaan. Käyntimme aikana tilalla hääri liettualainen työntekijä. Irlannissa työvoiman saatavuus on heikkoa, eikä maatalous tunnu houkuttelevan nuorta sukupolvea. Tilalla ei ollut tiedossa jatkajaa, joten tilan tulevaisuus on vielä auki.
Tilalla on noin 100 emolehmää, jonka lisäksi tilalle tulee jonkin verran välitysvasikoita kasvamaan. Poikimakausi alkaa olla jo takanapäin, vierailumme aikaan lähes kaikki emot olivat jo poikineet. Tilalla keskusteltiin Irlannin uuden CAP-ohjelman typpilannoituksen rajoituksista, ja siitä kuinka heidänkin tilallaan typpilannoitusta pitää tänä vuonna vähentää totutusta.
Yleensä eläimet pääsevät laitumelle maaliskuun alussa, 3.3. on yleensä ollut laitumellelaskupäivä. Tänä vuonna on kuitenkin ollut normaalia kehnompi ja märkä kevät, ja eikä eläimiä ollut voinut vieläkään päästää laitumille. Nurmen kasvu on toistaiseksi vaatimatonta, ja märkyyden vuoksi eläimet polkisivat kasvuston pilalle. Tilalliset olivat toiveikkaita sen suhteen, että eläimet voisaan parin viikon päästä siirtää laitumille. Tilan 200 hehtaarista peräti 150 hehtaaria rotaatiolaidunnetaan. Rehuntarve sisäruokintakaudelle oli mitoitettu sen mukaan, että laidunnus alkaisi maaliskuun alussa. Tämän takia säilörehupaalit olivat loppuneet kesken, ja syöttöön oli laitettu väkirehun lisäksi kuivikkeeksi tarkoitetut olkipaalit, ja joka päivä niitettiin ja kerättiin tuoreet rehut ruokintapöydälle pellolta. Tämä on ollut työlästä ja kallista, mutta vaihtoehtoja ei ole ollut.
Tilan emännän mukaan tilan isäntä on hurahtanut koneisiin, ja konekanta oli verrattain uutta ja isoa. Rakennukset olivat tyypillisiä peltiseinäisiä ja -kattoisia, yleensä kolmiseinäisiä tai avoimia. Tilan rakennukset olivat 5-50 vuotta vanhoja, uusin oli suuri katos, jossa säilöttiin paaleja ja joitain koneita.
Tilavierailun jälkeen matkamme jatkui Dubliniin Guinnessin tehdasalueelle, jossa vierailimme Guinnessin museossa. Siellä tutustuimme Guinnessin syntyyn, historiaan sekä valmistukseen. Vierailija pääsee Guinness Storehousessa tutustumaan Guinnessin valmistukseen johdonmukaisesti aina ohranjyvästä lopputuotteeseen asti.
Vierailun päätteeksi pääsimme tutustumaan Guinnessin makuun ja aromeihin Guinness Storehousen ylimmässä kerroksessa, josta avautuu mahtavat näkymät Dublinin kaupunkiin. Guinness Storehouse on suosittu vierailukohde, ja Guinness onkin maailmalla tunnettu brändi. Museovierailun jälkeen meillä oli ilta mahdollisuus tutustua Dublinin kaupunkiin, ja iso osa porukasta päättikin lähteä läheiseen ravintolaan, joka oli rakennettu vanhan kirkon tiloihin. Siellä saimme nauttia paikallisesta livemusiikista sekä perinteisestä irlantilaisesta tanssista, riverdancesta.
Kirjoittaja:
