Nurmesta huippusato – perusasiat kuntoon
Nurmen huippusatojen edellytys on, että pellon perusasiat ovat kunnossa. Kun kasvukausi on lyhyt, vesitalous korostuu.
Nurmen viljelyyn on meillä hyvät mahdollisuudet, jos asiaan paneutuu ja tekee pakolliset toimenpiteet. Tanskassa saadaan viidellä–kuudella korjuulla yli 13 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta, kun Suomessa on mahdollista saada sama määrä kolmella korjuulla. Tämä on suuri kilpailuetu, mutta miten tällaiseen satotasoon päästään?
Jotta päästään huippusatoihin, pellon perusasiat on oltava kunnossa. Jos vesi jää lohkolle, täysipainoista satoa ei saada koskaan. Usein salaojituksen huolto jää tekemättä, eikä ole harvinaista löytää lohkoja, joiden salaojia ei ole huuhdeltu ikinä.
Salaojitus hiipuu hitaasti, niinpä asian huomaa vasta, kun pellon kantavuus loppuu märkyyden vuoksi. Ensimmäisenä tulee mieleen, onko pelto tiivistynyt tai putkitus tehty liian harvaan. Seuraava ajatus on täydennysojitus, vaikka syy voi olla vain tukkeutunut laskuaukko.
Märkä maa lämpenee keväällä hitaammin ja hyödyntää ravinteita huonommin. Tämä asia korostuu varsinkin karjanlantaa käytettäessä. Maan lämpötila vaikuttaa kasvuun ja juurten toimintaan. Esimerkiksi apilan typentuotanto typpibakteerin avulla on vilkkainta, kun maan lämpötila on yli 15 astetta.
Pohjois-Pohjanmaalla maan lämpötila 15 sentin syvyydessä on ollut tänä kesänä noin 16 astetta. Tällöin kasvit pystyvät hyödyntämään fosforista vain 45 prosenttia. Jos lämpötila on 18 astetta, prosenttiluku on jo 70.
Nurmituotannon tehostamiseen saa vinkkejä ja hyviä käytäntöjä Nurmet nousuun -pienryhmästä. Kuva: Anna-Leena Vierimaa
Lannoitusta ja lajiseoksia
Kalkitus jää monesti tekemättä etenkin vuokramailla. Kuitenkin nurmisatojen mukana poistuu lohkoilta paljon kalsiumia ja kalia. Kalkitusta voi verrata lannoitukseen. Kuka jättäisi sen pois, jos tavoittelee hyvää satoa?
Nurmen lannoitus on kuin lypsylehmän ruokintaa. Perusasioilla voi päästä yli 7 000 kuiva-ainekiloon hehtaaria kohti, kun nurmen ikä ja viljelykierto on sopiva. Jos tavoitteet ovat korkeammalla, ravinteita on täydennettävä ennemmin tai myöhemmin – pelkkä typpi ei riitä.
Kaliumlannoitukseen on viime vuosina kiinnitetty huomiota. Myös fosforin riittävyys puhuttaa. Boorista kirjoitetaan paljon ulkomailla, mutta meillä sitä on käytetty nurmituotannossa vähän. Eloperäisillä mailla boorista on aina pulaa, ja se vaikuttaa muun muassa apilan kasvupisteen sokerien muodostukseen.
Apilan heikkoon menestymiseen eloperäisillä mailla pidetään usein syynä liikaa vettä. Kuitenkin ensimmäisenä vuotena apilaa kasvaa hyvin ja tuottaa satoa, mutta toisena vuotena jo heikommin. Jos liika vesi on tähän syynä, miksi apila ei harvennu heti perustamisen jälkeisenä talvena?
Boorilannoitusta on kokeiltu menneenä kesänä muutamilla pohjoispohjalaisilla tiloilla. Alustavien tulosten perusteella nurmien satotasot ja ravinnepitoisuudet ovat parantuneet.
Lajikkeet voivat vaikuttaa satomäärään, mutta viljelyolot ja maalajit sanelevat, mitä kasveja on järkevä käyttää. Nykytiloilla on monenlaisia peltolohkoja, jolloin nurmiseosten käyttö on perusteltua. Ne ovat eri sääoloissa viljelyvarmoja, mikä on entistä tärkeämpi laajentavan tilan kannattavuustekijä.
Nurmi kasvaa joka vuosi eri tavalla. Kasvustoja on seurattava ja tehtävä korjaavia toimia tarpeen mukaan. Seurantaan menee aikaa, mutta lopputulos palkitsee.
