Miten ne siellä kylmässä pärjäävät?
Onnistunut ulkokasvatus tarkoittaa hoitajalle aktiivista työskentelyä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Erityisesti kuivikkeiden menekki ja merkitys on suuri.
Pikkuvasikoiden ulkokasvatus (ns. iglukasvatus) on yleistä Pohjois-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Kasvatusmallilla tavoitellaan parempaa vasikkaterveyttä.
Ulkokasvatuksessa ilman mikrobipitoisuus on sisäkasvatusta pienempi, mikä merkitsee alhaisempaa tautipainetta. Nautojen terveyden kannalta hengitysilman hyvä laatu on yksi kuudesta niin sanotusta laitumen vapaudesta: ilma, vesi, tila, lepo, rehu ja valo.
Ihanteellisimmillaan nauta saa hyvän suojan ulkoilmaa vastaan sekä mahdollisuuden vapaaseen ulkoiluun ja auringonvaloon.
Vasikka sopeutuu ulkoilmaan parhaiten, kun se viedään ulos viimeistään alle kolmen vuorokauden iässä. Vasikan voi viedä ulkokasvatukseen, kun se on kuiva. Oikein hoidetun iglun sisällä on ulkoilmaa lämpimämpi mikroilmasto. Tämän voi tarvittaessa tarkistaa lämpömittarilla.
Keskieurooppalaiset iglumallit sopivat suomalaisissa olosuhteissa parhaiten halleissa ja katoksissa tapahtuvaan ulkokasvatukseen, jossa koko vasikkaosasto on suojattu lumelta, tuulelta ja sateelta. Katto ja seinät parantavat myös vasikoita hoitavan ihmisen työolosuhteita.
Lisäenergia turvaa kylmän kestävyyttä
Vasikan kylmänkestävyyttä parantavat energiapitoinen ruokinta, runsas olkikuivitus sekä ympäristön vedottomuus ja kuivuus. Riittävä ruokinnan energiapitoisuus vasikalle on 12 MJ/kg ka ja valkuaispitoisuus 200 g/kg ka.
Kanadalaisen perusohjeen mukaan maitojuoman määrää tulee lisätä kaksi prosenttia jokaisesta alle viiden menevästä asteesta. Jos vasikan päiväannos on esimerkiksi viisi litraa, tulee sen -15° asteen lämpötilassa saada maitojuomaa seitsemän litraa päivässä.
Käytännön ruokintatyössä se tarkoittaa yhtä ylimääräistä ruokintakierrosta, jotta vasikat pystyvät ekstra-annoksen juomaan.
Jos vasikat värisevät juoton jälkeen, ne ovat viluissaan ja ruokinta on ollut liian vähäistä tai juoma liian kylmää. Juoman lämpötilan tulee olla 38-40 astetta juottovaiheessa. Lämpötila mitataan lämpömittarilla. On myös huomioitava, että kylmään astiaan kaadettaessa lämminkin juoma jäähtyy nopeasti.
Mittari on luotettava ja puhdas mittausväline. Kylmään käteen moni asia tuntuu lämpimältä, ja mittausvirheen mahdollisuus on suuri. Lisäksi suojahanskaton käsi voi sisältää tauteja aiheuttavia mikrobeja.
Hyvin ruokittu vasikka on tasaisen pullea joka kohdasta ja tyytyväisen oloinen.
Myös umpilehmille ja hiehoille erityishuomiota
Umpilehmien ja hiehojen ulkokasvatuksessa tulee erityistä huomiota kiinnittää säilörehun jäätymiseen. Kostea säilörehu jäätyy nopeasti ja hankaloittaa syömistä. Eläinten energian tarve lisääntyy suurissa pakkaslukemissa, joten tarvittaessa väkirehun määrää voi lisätä 1-2 kg/pv kylmimpien ajanjaksojen aikaan. Umpilehmä ja kantava hieho tarvitsevat energiaa 100 MJ/pv ja valkuaista OIV:ksi laskettuna väh 600 g/pv.
Miten tunnistaa paleleva nauta?
Kylmässä kyljellään makaaminen vähenee ja käpertyneenä makaaminen lisääntyy. Kylmissä oloissa karvojen nouseminen pystyyn lisää lämmöneristystä. Jos käytetään vasikkaloimea, sen tulee olla kevyt ja eristävästä (tiiviistä) materiaalista tehty, jotta se ei litistä lämpöä eristävää karvaa.
Kuivikkeen oikea taso tarkistetaan kyynärpäätestillä. Paina kyynärpääsi vasikan kuivikealustaan 20 sekunnin ajaksi. Jos kyynärpää kastuu, pitää kuivitusta lisätä.
Teksti: Tiina Karlström, kuvat: Tauno Paakkari
