Kaliumia peltoon?
Nyt on hyvä aika muistella viime kesää sekä pohtia tulevaa kasvukautta. Millaisia kasvustot olivat viime kesänä? Oliko kasveissa jotain mahdollisia oireita? Lakoontuminen, lehtien sinivihreä väritys ja kasvuston nuutuminen voivat olla oireita kaliumin puutteesta.
Kalium on yksi pääravinteista, joka vaikuttaa kasvin moneen keskeiseen toimintoon. Kasvit tarvitsevat kaliumia koko kasvunsa ajan muun muassa fotosynteesiin. Kalium vaikuttaa kasvin vesitalouteen, ilmarakojen toimimiseen sekä kuivuuden ja kylmänkestävyyteen.
Pohjois-Pohjanmaalla noin 40 prosenttia peltoalasta on turvemaata, jossa on luontaisesti niukasti kaliumia. Maanäytteitä tarkastellessa kaliumit ovat vuosien saatossa laskeneet entisestään ja vuodet ovat olleet entistä vaihtelevampia ääriolosuhteineen, joten viimeistään nyt pitäisi tarttua kaliumlannoitukseen.
Mistä saa kaliumia?
Luomutila saa kaliumia ennen kaikkea karjanlannasta. Olkipitoinen kuivikelanta, johon virtsa on imeytetty, saattaa sisältää kaliumia noin 5,3 kiloa/tonni. Ongelmana voi kuitenkin olla saatavuus, mikäli omia eläimiä ei ole.
Biotiitti puolestaan on jauhemainen maanparannusaine, jossa on hidasliukoista kalia viisi prosenttia. Lisäksi se sisältää magnesiumia ja kalsiumia. Kalkitusvaikutus on 0,2–0,4 yksikköä. Biotiitti lisää vähäkaliumisten maiden varastokaliumin määrää. Biotiitin käyttömäärä on 4–10 tonnia hehtaarille viljavuudesta riippuen joka 2.–4. vuosi.
Patenttikalium soveltuu kaliumin, magnesiumin ja rikin täydennykseen. Se sisältää 25 prosenttia kaliumia, 17 prosenttia rikkiä ja kuusi prosenttia magnesiumia. Käyttömäärä on viljalle 50–100 kiloa hehtaarille ja nurmelle 100–150 kiloa hehtaarille. Patenttikalia voi käyttää joko pinta- tai sijoituslannoituksena.
Kaliumsulfaatti puolestaan sisältää kaliumia 46 prosenttia, rikkiä 18 prosenttia ja klooria vain alle prosentin, joten se soveltuu klooriherkille kasveille. Kalisulfaatin käyttömäärä on viljalle 50–100 kiloa hehtaarille ja nurmelle 100–150 kiloa hehtaarille.
Tuotetta käytetään sijoituslannoituksessa, jolloin tulee huomioida viiden sentin etäisyys siemenestä, jotta vältetään taimipoltetta. Lisäksi muun muassa Ecolan Agralta ja Hankkijalta on saatavilla luomulannoitteita, jotka sisältävät kaliumia.
Kokonaisuuden hallinta on a ja o
Luomuviljelijän on hyvä perehtyä kaliumlannoituksen kokonaisuuteen. Analyysi varastokaliumista ainakin kerran antaa paremmin osviittaa kuin perinteiset maa-analyysit. Karjatilalla rehuanalyysi on myös käyttökelpoinen työkalu peltojen kaliumvaroja määriteltäessä. Mikäli rehuanalyysin kaliumpitoisuus on matala, myös maan käyttökelpoiset kaliumvarat ovat heikot tai juuristo on matala, eikä yllä kaliumvaroihin asti.
Kaliumtasetta täytyy tarkastella pitkällä aikavälillä, koska kaliumia poistuu runsaasti nurmen ja oljen myynnistä. Negatiivinen tase heikentää maan kasvukuntoa vuosien saatossa. Syväjuuriset kasvit ottavat kaliumia myös syvemmistä kerroksista ja nostavat sitä pintaan.
Kaliköyhillä mailla yksivuotisten viherlannoituskasvustojen pintaan jättäminen talven yli lisää kaliumin huuhtoutumista. Humuspitoisuuden pH:n nostaminen vähentää kaliumin huuhtoutumista parantaen kationinvaihtokapasiteettia.
Ulkona sataa lunta ja pakkanen paukkuu, joten nyt on hyvä aika ottaa mietintään ensi kesän viljelysuunnitelma ja mahdolliset toimenpiteet. Tässä apuna ovat ProAgria Oulun luomuasiantuntijat.
Teksti:
