Markus Saari: Kalimenjoki – joki rautaisessa kunnossa
Kalimenjoki on Oulun pohjoispuolella virtaava pienehkö valjastamaton joki, jota voidaan pitää lähes luonnontilaisena. Vesistöllä ja sen valuma-alueilla on sijaintinsa ja ympäristönsä ansiosta merkittävää luontoarvoa sekä potentiaalia ekosysteemipalveluille.
Alueella on paikallisten toimesta herätty jo aikaa sitten jokiveden huonoon laatuun: osoituksena esimerkiksi sähkökalastusoperaation laihahkot tulokset joen pituudelta: 0 kalaa. Joen tilaa selvittämään laitettiin vuonna 2017 vireille KaliVesi-projekti, jonka tarkoituksena oli kartoittaa vedenlaatuanalytiikan avulla niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävimmin vesistön kehnoon ekologiseen tilaan.
Lähtökohtaisesti oli jo tiedossa valuma-alueella ilmenneitä mittavia vedenlaatuongelmia, jotka liittyivät vesistöissä liikkuvaan rautaan ja sen aiheuttamiin haittoihin. Ongelmista olivat raportoineet etenkin paikalliset vesienhoitajat, etunenässä Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys, joka on toteuttanut Jäälinjärven ympäristössä omia toimiaan järven vedenlaadun parantamiseksi jo vuosien ajan.
Yhdistyksen toteuttamat vesiensuojelurakenteet, kuten laskeutusaltaat ja kosteikot, pidättävät rautasakkaa. Ongelman massiivisen luonteen sekä ympäristössä liikkuvan raudan prosessidynamiikan monimutkaisuuden vuoksi ongelman ratkaisuun ei ole valmiiksi räätälöityjä toimintamalleja valuma-aluetasolla.
Myös KaliVesi-projektin tulosten perusteella rauta on mitä ilmeisin vedenlaatuun heikentävästi vaikuttava tekijä ympäri valuma-aluetta. Vedenlaatuongelmana korkea rautapitoisuus ja sen vesistölle aiheuttamat haitat eivät ole kovinkaan laajasti tunnistettuja etenkään globaalisti, mikä rajoittaa niistä olevan tiedon määrää. Rehevöitymiseen vaikuttavat ravinteet tai eliöstöille välittömän myrkylliset aineet ovat olleet raudan kaltaisia, ympäristössä hyvin yleisiä aineita, ja enemmän huomion keskipisteenä, toki aivan ansaitusti.
Kalimenjoen valuma-alueella havaitaan geokemiallisten prosessien johdosta runsasta tehostunutta aineiden (etenkin rauta-humuskompleksit) kulkeutumista ja pidättymistä vesistön eri osiin.
Missä ratkaisut?
Kaisa Heikkinen käsitteli blogitekstissään valuma-aluekokonaisuuden käsitettä vesiensuojelun näkökulmasta. Kalimenjoen ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisut ovat malliesimerkki tapauksesta, jossa kyseinen lähestymistapa on välttämätön niiden tehokkaan ratkaisun kannalta.
Jo projektin aikana pyrittiin kartoittamaan paikallisten aktiivien kanssa koko valuma-alueen kattavien mittauspäivien avulla vedenlaadun paikallista vaihtelua ja mahdollisia riskialueita.
Kustannussyistä ei usein, jos koskaan, ole mahdollista käyttää varsinaista laboratorioanalytiikkaa vedenlaadun määrittämiseksi tällaisista määristä kohteita (noin 70 näytettä päivässä). Tässäkin tapauksessa oli tyytyminen erilaisten vedenlaadun perusparametrien kuten värin, sameuden, pH:n ja sähkönjohtavuuden käyttöön valuma-alueen eri alueiden tilan kuvaamisessa.
Näistä parametreista toki veden väri ja sameus kuvaavat varsin hyvin veden rautapitoisuutta, lähtökohtaisesti merkittävintä vedenlaatuongelmaa alueella. Tämä on toki vain yksi askel monien joukossa kohti koko valuma-alueen ja sen ominaisuudet huomioivaa vesiensuojelutoimintaa.
Olisikin tärkeää, että pystyttäisiin luomaan yhteisiä ja hyväksi todettuja toimintamalleja, joihin käytännön vesiensuojelutyön tekijöiden olisi mahdollista tukeutua toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Tässä potentiaalisena työkaluna voidaan pitää alati kehittyviä vesistömalleja, jotka ovat käytännön tasolla lähes ainoa keino, jolla erilaisten skenaarioiden vertailu ja analysointi esimerkiksi maankäytön muutosten suhteen on mahdollista.
Kalimenjoen raudan värjäämää vettä Vanhan 4-tien näytteenottopaikan läheisyydessä 5.7.2019 ja rautapitoisuuden ja sameuden välinen yhteys kyseisissä näytteissä. Kuva: Markus Saari
VYYHTI-verkoston toiminta ujuttaa vesiensuojelun parissa työskenteleviä ja siitä kiinnostuneita tahoja yhteen sekä etenemään saamaan suuntaan, täten mahdollistaen kollektiivisen lähestymistavan ongelmien ratkaisujen etsintään. Tässä auttaa paikallisten aktiivisuus, joka KaliVesi- projektin perusteella on välttämätön, mutta onneksi myös hyvissä voimissa porskuttava voimavara. Projektin aikana järjestettyihin yleisötilaisuuksiin ja mittauspäiviin osallistui kaikilla kerroilla kymmeniä aiheesta kiinnostuneita. Ilman alueen ihmisten kiinnostusta omaa lähiympäristöään kohtaan, moni vesiensuojelun toimista tuskin edes lähtisi liikkeelle.
Kirjoittaja:
Tohtorikoulutettava Markus Saari, Vesi- energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Väitöstyö liittyy raudan kulkeutumiseen pohjoisen havumetsävyöhykkeen valuma-alueilla. Tarkoituksena kartoittaa ilmiöön liittyviä tekijöitä sekä pyrkiä ennustamaan muuttuvan ympäristön vaikutusta sen tulevaisuuteen.
