Hollanti on valmiina huomisen haasteisiin
MaitoLiideri-hankkeen Hollannin opintomatkan tavoitteena oli kansainvälisen tiedon haku pohjoispohjalaisen maatalouden tueksi. Tällä kertaa aktiivinen maidontuottaja- ja asiantuntijatiimi suuntasi Hollantiin. Matkailu avarsi näkemään maailmaa päivitetyin silmin.
Hollanti on maataloustuotteiden viennissä toiseksi suurin maa USA:n jälkeen. Maassa on 1,6 miljoonaa lypsylehmää ja 17 500 maitotilaa. Maitotila halutaan nähdä yhtenäisenä osana yhteiskuntaa, ja sen on katsottava koko ajan 5–10 vuotta eteenpäin pysyäkseen kehityksessä mukana.
Alan sosiaalinen paine lisääntyy. Lypsylehmien laiduntamiseen on nyt suurin paine ja tällä hetkellä jo noin 80 prosenttia hollantilaisista lypsylehmistä käy ulkona. Tilat saavat 1,5–2 senttiä lisähintaa laidunmaidosta. Laidunlisän ehtona on 120 laidunpäivää ja kuusi tuntia päivässä. Tällä hetkellä kaikki tuoreena Hollannissa myytävä maito tulee laiduntavilta tiloilta ja kuluttajat haluavat maksaa siitä korkeampaa hintaa.
Matkanjohtajamme Ad Van Velde (Global Dairy Farmers), Rick Hoksbergen (Alfa Accountants) ja Frits Mandersloot (LTO Nederland) luentojen väliajalla keskusteluissa Heta Jauhiaisen kanssa.
Maitokiintiöiden poistuttua lehmien lukumäärä ja tuotostaso nousivat, samoin karjanlannan määrä nousi. EU määritteli Hollannille fosfaattikiintiön tuotannon rajoitteeksi. 1.1.2018 alkaen hollantilaisia maitotiloja koksee fosfaattikiintiö. Se on eläinperäisen lannan fosfaattien kilogrammoina ilmaistu suurin sallittu määrä, jonka saa tuottaa lypsykarjalla kalenterivuoden aikana.
Grinin tilan kestävä ja korkeatuottoinen karja puristelannalla kuivitetuissa syväkuivikeparsissaan.
Ensimmäinen tilakohde oli Grinin tila Pohjois-Hollannissa. Tila on erittäin työ- ja kustannustehokas yksikkö, jossa jokainen toimi on tarkoin mietitty ja tulokset kertovat niiden onnistumisesta. Yksi työntekijä pystyy suoriutumaan navetan päivittäisistä rutiineista kello 10–17. 240 lehmän karja lypsetään neljällä Lely-robotilla. Karjan tuotostaso on 11 500 kiloa.
Navetassa on syväkuivikeparret, joissa kuivikkeena käytetään tilalla separoitua lantaa. Lantakuivikeseparaattori on ollut käytössä viiden vuoden ajan. Onnistumisessa on tärkeää, että lanta käytetään tuoreena. Lantakuivikkeen teko ja levitys parsiin tapahtuu kerran viikossa.
Erityishuomio kiinnittyi robottien takana olevaan pieneen ja tehokkaaseen takakiertoalueeseen. Siellä tapahtuivat poikimiset ja umpeenlaitot sekä erillisessä hoitoparressa tehtävät hoitotoimet. Pääosa navetan neliöistä on tuottavien, terveiden ja vähän työtä vaativien lehmien käytössä. Karjan keskipoikimakerta on neljä ja karjassa lypsää kaksi satatonnaria.
Jatkoon karsitut hyvien teinihiehojen parhaat, joilla edessään hyvä tulevaisuus.
Karjan uudistukseen tarvitaan 60 poikivaa ensikkoa vuodessa. Uudistusprosentti on 27 ja tarvittava karjan uusimistahti tarkoittaa viittä poikivaa ensikkoa kuukaudessa. Tilan hiehojen tuotantokustannus on 1 800 euroa ja 1 400 euroa on tällä hetkellä keskimääräinen myyntihinta. Lehmävasikat karsitaan tiukoin kriteerein, ja jatkoon pääsevät vain parhaista parhaimmat.
Keskustelua ja kyselyä Dairy Campuksen lypsyasemalla.
Toinen mielenkiintoinen kohde oli DairyCampus-tutkimusosasto, joka on osa paikallista yliopistoa. Se on maidontuotannon suuri tutkimus- ja innovaatiokeskus. Päivän aikana kuulimme useita mielenkiintoisia luentoja karjamanagementista, tuotantotaloudesta ja ihmisten johtamisesta. Campuksen alueella on 550 lehmää, jotka ovat noin 15 lehmän tutkimusryhmissä. Dairy Campuksella on kuusi erilaista navettaa.
Dairy Campus on tehnyt viime aikoina paljon laiduntamistutkimuksia. Erittäin mielenkiintoinen oli myös koe, jossa oli tutkittu maidon kuiva-aineen erottamista jo tilalla ja päästy tilanteeseen, jossa jopa 50 prosentia vedestä on voitu poistaa. Tällöin maidon kuljetuksessa saadaan parempi ja ennen kaikkea ympäristöystävällisempi teho irti. Vesi on onnistuttu saamaan erilleen vahingoittamatta maidon muuta koostumusta. Mielenkiintoinen huomio oli, että maidosta poistettu vesi on maultaan parempaa kuin hollantilainen hanavesi.
Fosfaattitutkimuksessa on selvitetty, kuinka alas voidaan rehuntuotantopeltojen lannoitusta viedä ennen kuin lehmä alkaa ottaa ravinteita omasta kehosta. Menossa on myös nelivuotinen tutkimus genetiikan ja rehuhyötysuhteen merkityksestä sekä niiden vaikutuksesta lehmien elinikään ja kestävyyteen.
Yksi neljästä hollantilaisella tilalla työskennelleestä ryhmästä.
Kolmantena päivänä ryhmämme jakaantui pienempiin porukoihin. Neljä ryhmää osallistui tiloilla työskentelyyn. Yksi asiantuntijaryhmä vieraili bussilla kahdessa tutkimustilakohteessa. Näin saimme vielä syvällisempää tietoa hollantilaisten tilojen arkisista toimintatavoista.
Viimeisenä päivänä kokosimme yhteen tiloilla tehtyjä havaintoja hollantilaisista menestystekijöistä. Yrityksillä oli selkeät tavoitteet ja uudet fosfaattidirektiivit nähtiin enemmänkin mahdollisuuksina kuin rajoitteena. Päivittäisissä toiminnoissa oli selvästi nähtävissä suurten yritysten suuret linjat, mutta silti rento meininki, hyvä hallinnan tunne ja siistit tuotantotilat.
Teksti ja kuvat:
