• proagriaoulu.fi » Ajankohtaista » Blogit » Maito » Umpikausi kantaa kauas
  • 13.03.2019

    Tiina Karlström: Umpikausi kantaa kauas

    Kun tavoitellaan karjaan luvulla kolme alkavaa keskipoikimakertaa, tulee hallita lehmän umpikauden tärkeät vaiheet. Silloin palaudutaan edellisestä tuotantokaudesta ja valmentaudutaan seuraavaan.

    Tilastollisesti suomalaiset lehmät saavuttavat korkeimmat vuosituotoksensa kolmannella, neljännellä ja viidennellä poikimakerralla. Silti keskimääräinen poikimakertaluku on 2,5 ja poistettujen lehmien keskipoikimakerta 3,1. Lehmien poistotahti keskilehmäluvusta on 30 prosentin luokkaa. Nämä ovat suuria hukkalukuja ja ne voidaan parantaa.
    Tasapainoinen ruokinta ja alhaisen tautipaineen olosuhteet varmistavat hyvän terveyden, tuotoksen ja hedelmällisyyden poikimisen jälkeen. Umpilehmien hoidon osaamisella on tilan taloudelle merkittävä vaikutus.

    45 päivää riittää

    Hyvän pohjan luo oikeassa lihavuusluokassa umpeutettu lehmä. Merkittävin lihomisriski on herumishuipun jälkeen. Liika energiansaanti suhteessa kulutukseen lihottaa lehmän. Oikea kuntoluokka luo hyvän kuiva-ainesyönnin pohjan sekä umpikaudelle että herumiskaudelle poikimisen jälkeen.
    Umpikautena lehmä palautuu tuotantokauden rasituksista. Utarekudoksen palautumiseen ja hyvälaatuisen ternimaidon tuottamiseen riittää 45 päivän pituinen umpikausi.
    Jos lehmä ei ole lihava ja maitoa vielä tulee, voidaan sitä lypsää aiemman 60 päivän umpikausisuosituksen sijaan vielä kaksi viikkoa ilman riskejä. Näin voidaan meijerimaitomäärää helposti lisätä.

    Napakasti umpeen

    Kun lehmää laitetaan umpeen, tavoitteena on napakasti päättää tuotanto ja saada vedinkanava mahdollisimman nopeasti sulkeutumaan. Tähän saa maksimissaan kulua viisi päivää.
    Kolmen viikon ajan umpeenlaiton jälkeen on korkea riski saada utaretulehdus. Lehmät käyvät läpi suuria fysiologisia muutoksia ja ovat herkkiä ympäristöperäisille bakteereille. Hyvää terveyttä tukevat olosuhteet ja ruokinnan onnistuminen.
    Umpiaika on utareelle hyvä mahdollisuus parantua rasituksista, mutta myös riski saada uusi ja yleensä ympäristöperäinen tulehdus. Jopa yli puolet alle 100 päivää poikimisesta ilmenneistä utaretulehduksista voidaan jäljittää umpiajalle.

    Energiantarve pienenee

    Umpilehmien rehut tulee analysoida, ruokinta suunnitella ja seurata sen toteutumista. Jotta 50 kilon heruminen kuukauden kuluttua poikimisesta saavutetaan, tulee umpilehmän syödä 12 kiloa kuiva-ainetta päivässä. Silloin nousu 50 maitokilon vaatimaan 30 kilon kuiva-ainesyöntiin ei ole mahdoton tehtävä ja energiavajetilanne saadaan hallittua.
    Umpilehmien energian, valkuaisen ja kivennäisten tarve on erilainen kuin lypsävien. 700 kiloa painava umpilehmä tarvitsee päivittäin energiaa 85 MJ ja OIV-valkuaista 600 grammaa. Tavoitteena on myös, että rehustus sisältää tärkkelystä 50 g/kg ka väkirehun muodossa. Kun tärkkelystä on saatavilla umpikaudella, tunnutuksen merkitys pienenee.
    Perusrehujen analysointi hivenaineita myöten on umpilehmien ruokinnan suunnittelun ja toteutuksen perusta. Lisäksi on seurattava syöntiä, jotta tavoite suurissa maidontuotanto-odotuksissa ei jää saavuttamatta.
    Boluksilla voi tarvittaessa täydentää kivennäis- ja hivenainepuutokset, mutta ennen sitä tulee tietää, mistä on puutetta. Umpimähkään ja varmuuden vuoksi annetut lisäravinteet voivat olla jopa vahingollisia.

    Tarpeeksi syöntitilaa

    Ummessaoloaikana lehmä on suurimmillaan, joten tilaakin tarvitaan enemmän. Jotta valmentautuminen aktiiviseen syöntiin onnistuu, tulee umpiosastossa olla syöntitilaa vähintään 70 senttiä lehmää kohti. Parsinavetassa tämä toteutuu aina.
    Tavoitteena on estää kuiva-ainesyönnin tippuminen ennen poikimista ja maksimoida sen syönti poikimisen jälkeen. Samalla ehkäistään aineenvaihdunnallisia sairauksia.

    Teksti ja kuva:

    Tiina KarlströmLue lisää

    Kommentit

    Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

    Kirjoita uusi kommentti

    Umpparit upeiksi!
    Lue lisää