Terveet ja hyvinvoivat naudat - Naudan luontainen käyttäytyminen: poikimisen kolme vaihetta

06.10.2014

Tämä tiedote on laadittu YmpäristoAgro-hankkeen eläinten hyvinvointiosiohon. YmpäristöAgrohankkeen eläinten hyvinvointiosio jakaa tietoutta tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi liittyen menetelmiin, tukijärjestelmiin, lainsäädäntöön ja hyviin käytäntöihin.

Luontaisen käyttäytymisensä mukaan nauta hankkiutuu erilleen muusta laumasta poikimisen alettua. Siksi sen siirtäminen poikimakarsinaan on luonnollista ja siellä eläimelle on mahdollista järjestää poikimiseen sopivat puhtaat ja mukavat olosuhteet. Lehmää rauhoittaa, jos se pystyy näkemään muut eläimet myös poikimakarsinasta. Poikiminen on jo sinällään stressaava tapahtuma, joten kaikenlaista lisästressiä tulee välttää. Tavoitteena on tapahtuma, jossa eläin saa toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan.

Avautumisvaihe

Avautumisvaiheessa kohtu alkaa supistella ja kohdunkaula avautuu. Vaihe kestää hiehoilla jopa vuorokauden, vanhemmilla lehmillä muutaman tunnin. Ulkoisia merkkejä ei usein juurikaan ole, mutta osa lehmistä on tänä aikana levottomia ja syönti laskee. Eläin myös menee makuulle ja nousee ylös normaalia tiheämmin. Kohdun supistukset työntävät sikiöpusseja ja niiden sisällä olevia nesteitä ja vasikkaa kohti synnytyskanavaa. Työntyessään lantio-onteloon ne venyttävät kohdunkaulaa avautumaan. Ensimmäinen sikiökalvoista puhkeaa yleensä synnytyskanavassa ja esiin tulee punaruskeaa nestettä. Poikimisen toinen vaihe alkaa, kun vesipää, sinertävä nesteen täyttämä pussi tulee esiin.

Työntövaihe

Työntövaiheessa supistelevat paitsi kohtu myös vatsalihakset. Työnnöt voimistuvat, kun vasikan osat painavat synnytyskanavaa. On tärkeää, että vasikka on tässä vaiheessa oikeassa asennossa. Virheasennossa oleva vasikka työntyy kyllä kohden lantiota, mutta esimerkiksi vinoon kääntynyt pää estää normaalin synnytyksen. Kun kaikki on kunnossa, vasikka tulee jokaisella työnnöllä hieman lisää ulos emästään. Tällöin poikimisen kannattaa antaa tapahtua omassa, vaikkakin joskus hitaassa tahdissaan. Tilanteissa, jossa poikiminen ei näytä etenevän, pitää eläin tutkia, jotta virheasennon mahdollisuus voidaan sulkea pois.

Työntövaiheessa lehmä asettuu mielellään makuulle kyljelleen, sillä silloin ponnistusvoima on suurin. Keskimäärin työntöjä vasikan syntymiseen tarvitaan viitisenkymmentä ja aikaa alle tunti.

Jälkeisvaihe

Kun vasikka on onnistuneesti syntynyt, jatkuvat vaimeat supistukset edelleen. Niiden tarkoituksena on irrottaa loput sikiökalvot sekä istukka eli jälkeiset. Yleensä jälkeiset tulevat viimeistään muutaman tunnin kuluttua poikimisesta. Oksitosiini-hormonin erittyminen on tärkeää paitsi itse synnytyksessä, myös jälkeisvaiheessa. Hormonin erittymistä edistää, jos emän annetaan heti nuolla vasikkansa. Myös lypsäminen edistää kohtua supistavan oksitosiinin erittymistä.

Poikimisen jälkeen lehmälle on luontaista käyttäytymistä palata laumaan ja käydä imettämässä vasikkaansa. Vasikalle puolestaan on luontevaa jäädä yksin paikalleen. Siksi varhainen vieroitus on vähemmän stressaavaa sekä emälle että vasikalle.

Lisätietoa:

Vasikasta huippulypsylehmäksi 2012, Tieto tuottamaan 137. ProAgria Keskusten Liitto. www.proagria.fi/julkaisut

Tämän tiedotteen YmpäristöAgro II-hankkeelle on laatinut:
Virpi Kurkela, terveydenhuoltoeläinlääkäri, ProAgria Oulu, virpi.kurkela@proagria.fi