Terveet ja hyvinvoivat naudat - loiset laitumella

04.07.2014

Tämä tiedote on laadittu YmpäristoAgro-hankkeen eläinten hyvinvointiosiohon. YmpäristöAgro-hankkeen eläinten hyvinvointiosio jakaa tietoutta tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi liittyen menetelmiin, tukijärjestelmiin, lainsäädäntöön ja hyviin käytäntöihin. Nuorten nautojen laiduntaminen parantaa niiden hyvinvointia, takaa mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja lisää eläimen kestävyyttä aikuisena. Laidunnuksessa kannattaa kuitenkin muistaa sisäloistartunnan mahdollisuus, jotta eläimet pysyvät terveenä ja kasvavat hyvin.

Loistartuntojen mahdollisuus kannattaa pitää mielessä eritysesti luonnonlaitumilla ja perinnebiotoopeilla tilanteissa, joissa nuoret eläimet ovat samalla laitumella vuodesta toiseen. Loiset leviävät laitumelle eläinten ulosteesta, kehittyvät tartuntakykyisiksi ja päätyvät syödyn ruohon mukana eläimen elimistöön. Suurina määrinä esiintyessään loiset aiheuttavat sairauden oireita, kuten ripulia ja yskää, pienempi tartunta aiheuttaa yleensä huonoa kasvua. Jos eläin kohtaa loisia vain hyvin pieniä määriä, se ehtii kehittää niille vastustuskyvyn, eikä tartunta näy päällepäin mitenkään. Tämä onkin toivottava tilanne. Lähes kaikilla tiloilla on ainakin joitain sisäloisia. Tilan ”saneeraaminen” loisista ei käytännössä ole mahdollista eikä toivottavaakaan. Olosuhteet on pidettävä aina sellaisina, ettei eläinten kerralla kohtaama loismäärä ole liian suuri ja aiheuta sairastumisia.

Huono kasvu tai ripulioireet laitumella voivat olla merkki loistartunnasta. Ensiksi kannattaa tarkistaa ruokinta: saavathan kasvavat eläimet varmasti tarpeeksi ja oikeanlaista rehua sekä kivennäisiä. Laitumella olevista oireilevista eläimistä kannattaa ottaa ulostenäytteitä. Ohjeet näytteenottoon löytyvät Eviran nettisivuilta. Mahdollisesti kuolleet eläimet tulee lähettää raadonavaukseen Eviraan.

Ripuli on tyypillinen oire loistartunnasta, jonka eläimet saavat laitumella talven yli selvinneistä loismuodoista. Jos ripuli alkaa reilu viikko laitumelle laskun jälkeen, voi aiheuttaja olla kokkidi-loinen. Juoksutusmahamadon aiheuttama ripuli tulee yleensä muutamia viikkoja myöhemmin. Kroonisina tartuntoina molemmat aiheuttavat huonoa kasvua tai jopa laihtumista ja takkukarvaisuutta. Laiduntavien eläinten hengitystietulehdukset ovat hyvin harvinaisia. Yhtenä mahdollisena aiheuttajana ovat keuhkomadot.

Parasta loisongelmien hoitoa on ennaltaehkäisy. Eläintiheys laitumella on pidettävä sopivana, niin että laidunalaa riittää syötäväksi kaikille. Tällöin naudat jättävät lantakasojen ympärillä olevan ruohon syömättä. Loisten määrä on suurin juuri lantakasojen lähellä kasvavassa laitumessa ja nauta välttää luontaisesti näitä alueita. Nuoret eläimet tulee laskea puhtaalle laitumelle eli laitumelle, jota ei edelliskesänä ole laidunnettu, tai laitumelle jolta on korjattu rehu ennen laidunnuksen aloittamista. Myös uudelleen perustettu laidun on luonnollisestikin loisvapaa. Oireiden ilmetessä eläimistä on pikaisesti otettava näytteitä loistutkimusta varten ja tarvittaessa lääkittävä eläimet loisten häätöön tarkoitetuilla lääkkeillä.

Lisätietoa (kesäkuu 2014):
Laidunlohkon vaihto torjuu loisongelmaa, Maito ja Me 2/2013 http://issuu.com/maitojame/docs/maitojame2_2013/31
Laiduntavien nuorten nautojen loistutkimukset, Evira http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/naytteenotto-+ja+lahetysohjeet/nauta/laiduntavien+nuorten+nautojen+loiset

Tiedotteen on kirjoittanut ProAgria Oulun terveydenhuoltoeläinlääkäri Virpi Kurkela.virpi.kurkela@proagria.fi