Satatonnarit navetassa – suunnitelmaa vai sattumaa?

Eläimen ja hoitajan välinen hyvä suhde on keskeinen tekijä maidontuotannon kannattavuuden näkökulmasta. Kun useampi lehmä samassa karjassa ylittää arvostettuna pidetyn sadantuhannen maitokilon tuotostason, voi perustellusti todeta, että asiat ovat sujuneet asetetun tavoitteen mukaisesti.

Unelmatilanne on arkipäivää Sari ja Marko Sorviston omistamalla Kotipellon tilalla. Miten siihen on päästy?

Karja ei tarvitse uusinta uutta ympärilleen, vaan voi menestyä hyvin vanhoissakin tuotantotiloissa, kun puitteet ovat oikeat. Sorviston navetta on vuosimallia 1999, mutta sitä on koko ajan päivitetty eläinten hyvinvointia parantavien toimien avulla.

Lehmähavaintojen opein laitumen kuusi vapautta pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Koko karjalla on esteetön mahdollisuus rehuun, veteen, lepoon, valoon, raittiiseen ilmaan ja reilusti tilaa näiden tarpeiden toteuttamiseen – samoin sosiaaliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Viisi vuotta sitten kaikki parret on purettu ja mitoitukset säädetty nykylehmien tarvetta vastaavaksi.

Lypsyssä kuusi satatonnaria

Kahden robotin holstein-karjan keskilehmäluku on 130 ja tuotostaso 10 800 kiloa hyvin pitoisuuksin: rasvaprosentti 4,14 ja  valkuaisprosentti 3,42. Keskipoikimakerta on 2,8. Poistettujen lehmien elinikäistuotos on 36 101 kiloa – lähes 10 000 kiloa korkeampi kuin valtakunnan keskiarvo.

Karjassa on tällä hetkellä 43 lehmää, joilla poikimakertoja on kolme tai enemmän. Niiden tuotos on 11 405 kiloa ja solut samassa linjassa karjan keskitason kanssa eli 150 000.

Karjassa lypsää tällä hetkellä kuusi satatonnaria. Pisimmälle maitokiloissa on ehtinyt Vanessa, joka kahdeksalla poikimisella on tuottanut maitoa yli 130 000 kiloa. Muut ovat Ynnä, Yllätys, Uuniomena Agentti ja juuri kuningatasluokkaan siirtynyt Yty.

Kuinka yksilö huomioidaan isossa karjassa?

”Kaikkien persoona tunnetaan ja sen mukaan tapahtuu käsittelykin. Toiset ovat seurallisia, toiset taas eivät välitä ihmisen läsnäolosta. Pyrimme päivittäisessä työssä ottamaan nämäkin asiat huomioon”, Sari kertoo.

"Ynnää ei ole siemennetty enää, sillä tarvitsee nyt utareliivit ja on sen vuoksi robotilla valvotussa lypsyssä. Agentti ja Uuniomena käyvät vain vanhemmassa ykkösrobotissa. Uuniomena on kerran viety toiseen robottiin, mutta se ei laskenut maitoaan. Se on valuttanut parteen varmaan 10 000 kiloa maitoa, silti sen utareterveys on aina ollut hyvä."

Uuniomena on karjan ainoa, jolla on sarvet. Se on saanut ne pitää, koska se ei käytä niitä aseena toisia lehmiä, ihmisiä tai laitteita kohtaan.

Miten luodaan kestävän karjan pohja?

”Suhteen luominen alkaa vasikasta. Vasikka on kuin lapsi. Oikealla kasvatuksella sitä voidaan ohjata kehittymään haluttuun suuntaan. Vasikoiden seassa liikutaan, tullaan tutuksi ja annetaan hyviä kokemuksia ihmisen kanssa toimimisesta. Näin persoonat tulevat tutuksi.”

Miksi juuri tietyt lehmät ovat kestäneet?

”Tärkeintä on hyvä syöntikyky, jolla on yhteys runsasta syöntiä tukevaan syvään ja leveään runkorakenteeseen. Myös taistelutahtoinen luonne on tärkeä. Poikimisen aikaan tapahtuu monta haasteellista asiaa nopeassa tahdissa. Alhaisen taistelutahdon ja toimintakyvyn omaava eläin ei niistä selviä.

Hyvät sorkat ja jalat ovat myös tärkeät. Erityisesti useiden poikimakertojen jälkeen niiden merkitys nousee koko ajan enemmän esiin.”

Kuinka paljon ja mitä lehmänne syövät?

"Lehmille tehdään lypsävien ja umpilehmien appeet. Vaihto niihin tapahtuu kerralla umpeenlaitto- ja poikimispäivän yhteydessä. Tunnutustakin on kokeiltu, mutta nykyinen tapa on koettu parhaaksi.

Kaksi kiinteää apesekoitinta antavat tekniset mahdollisuudet myös umpilehmien tarpeen mukaiseen ruokintaan. Umpiape tehdään samalla huolellisuudella kuin lypsävienkin ape.

Umpilehmien kuiva-ainesyönnin mahdollisimman korkea eli 12 kilon taso on tärkeä.

”Se on kuin auton viritystä. Iso tilavuus antaa ison tehon. Runsas kuiva-aineen syönti valmentaa samantasoiseen syöntiin lypsykaudella. Tehoa saadaan heti hyvin, kun appeen ravintoainekoostumus ja sulavuus muuttuvat, ja syönti lähtee nousuun riittävän korkealta tasolta."

Umpilehmien oma karkearehu on yksi avaintekijä. Mielellään se tehtäisiin jo viljelyvaiheessa omana säilörehunaan. Se ei vain nykyresursseilla onnistu, vaan lypsylehmien tarpeen mukaan korjattu säilörehu säädetään umpilehmien tarpeeseen sopivaksi oljella ja väkirehulla.

Miten laitatte umpeen?

"Lehmät on pitkään umpeutettu napakan kaavan mukaan. Koska ideaalista ja erillistä umpeen laitettavien ryhmää ei ole, toteutuu tämä vaihe olemassa olevia resursseja hyödyntäen. Robotin houkutusrehu laskee umpeutusohjelman mukaisesti alaspäin kaksi viikkoa ennen varsinaista umpeenlaittopäivää. Sen seurauksena lehmien käynnit robotilla vähenevät.

Umpeenlaittopäivän normaalista lypsystä otetaan yksi yhteismaitonäyte utareterveyden kartoittamiseksi. Sen jälkeen siirto umpilehmäosastoon, jossa on umpilehmien ape. Sieltä käytetään seuraavana päivänä kerran ja tarvittaessa toisena päivänä vielä kerran lypsyllä. Umpihoito tehdään maitonäytetuloksen perusteella tarpeen mukaan. Umpeenlaiton yhteydessä laitetaan vedinkasto ja silikonitulpat kaikille.

Umpilehmien appeessa on olkea noin puolet kuiva-aineesta. Lisäksi siinä on viljaa ja kivennäistä. Rypsiä laitetaan, jos raakavalkuaistaso uhkaa säilörehun valkuaispitoisuus huomioiden jäädä liian alhaiseksi. Pötsin täyteisyyttä seurataan koko ajan myös umpikaudella."

Miten hoidatte onnistuneen poikimisen?

Tämän ikäisen navetan alkuperäisversiossa ei ole kuivikepohjaista poikimakarsinaa. Sellaiselle otettiin tilaa pienentämällä rehukeskusta.

Poikimisen ajankohtaa ei varsinaisen tunnutusruokinnan puuttuessa välttämättä nähdä utareen täyttymisestä.

"Arvioin poikimisen lähestymisen jänteiden löystymisen perusteella", Sari kertoo.

60 neliön poikimakarsina on helpottanut työtä, vaikka eläinliikenteen kannalta sen sijainti kaukana roboteilta ei olekaan ideaali. Valvontakameran ja hyvien olosuhteiden ansiosta poikimiset ovat sujuneet hyvin. Ne ovat helppoja ja nopeita, kun lehmä siirretään vasta lähellä varsinaista poikimista.

Kun jo vasikkakarsinassa on olosuhdetuunausten vuoksi kynnyksiä ja korkoeroja, eläimet oppivat kulkemaan haasteellisissakin paikoissa. Lehmien kuljettaminen poikimakarsinasta lypsylle ei ole ollut ongelma kummallekaan osapuolelle.

Riskipoikimisina pidetään, jos ultrassa on näkynyt kaksoset. Nekin ovat sujuneet silti hyvin. Poikimisia ei valvota, jos iltatarkastuksella todetaan, ettei siihen ole aihetta kello 23–6.30.

Mistä haette osaamisen ja motivaation työhön?

"Aito kiinnostus omaan työhön ja halu kehittyä toimivat hyvinä moottoreina. Aina voi tehdä paremmin ja aina voi kehittyä", Marko ja Sari toteavat yhdessä.

Karjan hyvinvointi, motivaatio ja talous ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.

”Tuotantotuloslukemat lämmittävät mieltä. Suomalaisella asenteella helposti sanoo, että hyvää tuuria on ollut, mutta kyllähän taidolla ja osaamisella on varsin mittava rooli. Näin meitä ovat muistuttaneet myös muut tuottajat”, Sorvistot sanovat.

Minkälaisia asiantuntijoita arvostatte?

"Asiantuntijoita on hyödynnetty uusimman tiedon saamisessa ja soveltamisessa omiin olosuhteisiin. Pienryhmän teho on valtava. Hienoja win-win-tilanteita on päästy kokemaan eri aihepiireistä niin kotimaassa kuin ulkomaan reissuillakin.

Olemme hakeneet ja saaneet paljon tietoa yrityksemme kehittämiseen. Nyt mielellämme jaamme sitä eteenpäin. Keskusteluissa tulee kysymyksiä ja näkökulmia, joita ei ehkä itse ole hoksannut."

Mitä uusia toimintatapoja on tehty?

"Ternimaidon mittaaminen, ensimmäisen juoton merkitys ja hyvälaatuisen ternimaidon pakastaminen (ColoQuick). Parasta vasikan hoitoa on tutkitun ternimaidon juotto mahdollisimman pian syntymän jälkeen, ensimmäinen kerta tuttipullosta."

"Hyviä maitoja, joiden brix-luku on vähintään 25, on saatu kiitettävän paljon. Jopa 30-tasoisia on saatu. Kaikki ovat aika lailla 23-tasossa. Vanhemmista lehmistä saadaan 8–-10 kiloa terniä ja ensimmäisestä lypsystä lähtien robotilla."

Mikä on ulkopuolisten työntekijöiden merkitys?

"Vapauttavat johtamistyöhön. Jos maidon hinta olisi viisi senttiä nykyistä parempi, pystyisimme pitämään 1–2 työntekijää enemmän."

Sari ja Marko käyvät keskenään päivittäisiä kehityskeskusteluita ja pohtivat yhdessä ääneen asioita.

Hyvät tekijät on ympärille saatu ihmisten vahvuuksia korostamalla ja kiitoksien kautta. MaitoLiideri-hankkeen pienryhmässä tehty Insights-analyysi avasi näkemään ihmisten toiminnan eri lailla. Sitä osaamista on hyödynnetty ja viety heti käytäntöön.

”Hyvä työntekijä tekee ja tienaa palkkansa osaamisellaan eli on myös investointi."

Miten karja hoidetaan loman ja vapaan aikana?

"Lomat saadaan pidettyä hyvin. Meillä on hyviä ja myös pitkäaikaisia työntekijöitä. Kun olemme lomalla, paikalla olevalla väellä on asenne, että eivät turhasta soittele. Hommat sujuvat hyvin ilman meidän läsnäoloamme. Silti saa ja pitää soittaa, kun on asiaa."

Teksti ja kuvat: Tiina Karlström