Olkimassa
Olkimassan energiantuotanto ei vaadi erillisiä investointeja vaan olkea syntyy sivutuotteena viljanviljelystä. Oljen suhteellinen hinta verrattuna muhin biomassoihin on varsin edullinen, koska tuotantokustannukset ovat keskittyneet siementen viljelyyn. Oljen satotaso hehtaarilta on noin 3 tonnin luokkaa ja lämpöarvo on 3,5 MWh/tonni (Tuomisto H. 2005). Lämpöarvoltaan se soveltuisi hyvin raaka-aineeksi lämpökattiloihin (Motiva 2011). Olkimassan käyttö energiantuotannossa on kuitenkin vähäistä Suomessa. Sateinen syksy sekä kiireinen sesonkiaika oljen keruulle rajoittavat sen hyödyntämistä täysimääräisesti energialähteenä. (Lötjönen T. 2011)
Olkimassan poistaminen peltomaasta aiheuttaa myös ravinteiden poistoa peltomaasta. Lierot hajottavat olkea ja tuottavat tärkeätä humusta peltomaalle. Jos olkea päätetään hyödyntää vuosittain energiantuotantoon, on tärkeätä korvata menetetty humuspitoisuus satotason ylläpitämiseksi. Toisaalta tilan käyttäessä suorakylvöä on oljet poistettava joka tapauksessa. (Tuomisto H. 2005)
Irto-oljen suuri tilavuusvaatimus (30-40 kg/m3) nostaa oljen varastointi- ja kuljetuskustannuksia. Oljen polttamisen energiaksi pitäisi tapahtua lähellä keruualuetta, jolloin kuljetusmatkat eivät nouse korkeiksi. Olki palaa pitkällä liekillä ja polttoprosessi vaatii suuren lämpökattilan. Oljen pieni energiatiheys ja poltossa aiheutuva suuri määrä tuhkaa laskevat oljen taloudellista hyödyntämistä. Lisäksi oljen poltossa ilmenee korroosioriskiä, poltettaessa yli 480-500 asteen lämpötilassa. (Tuomisto H. 2005)