Maatalous on tosiammattilaisen työtä
Vuodet ovat vierineet siihen malliin, että minulla on mahdollisuus jäädä eläkkeelle. 41 vuotta ProAgrian palveluksessa on pitkä aika, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se on kulunut nopeasti ja töihin on aina ollut mukava lähteä.
"Muutos työuran aikana on ollut valtava. Myös niin työnantajan nimi, logo kuin oma työnimikekin ovat vaihtuneet vuosien mittaan", talousasiantuntija Markku Kalaoja sanoo. Hän aloitti työnsä Oulun Maatalouskeskuksen piiriagrologina keväällä 1982. Toimipaikkana oli Pyhäjärvi.
Tuolloin 1980-luvun alussa maatiloja oli paljon enemmän kuin nykyään. Melkein kaikilla tiloilla oli jonkinlaisia eläimiä: lypsykarjatilalla oli 10–15 lehmää ja lihanautatilalla muutamia kymmeniä nautoja. Tilojen peltoalat ja kalusto olivat sellaisia, että niillä saatiin työt tehtyä ja eläimet ruokittua. Noilta maatiloilta perheet saivat silloin elannon.
Tuotantokiintiöt tulivat kotieläintiloille 1980-luvun puolivälissä, mikä jäädytti eläintuotannon kasvattamisen. Tämän vuoksi 1980-luvulla kannustettiin viljelijöitä miettimään, voisiko maatalouden ohessa harjoittaa muutakin yritystoimintaa. Joillekin toiminnan laajentaminen perinteisen maatalouden ulkopuolelle oli eduksi, mutta toisilla perusmaatalouskin kärsi, kun aika ja taito eivät riittäneet kaikkeen uuteen.
Kynä, paperi, laskukone, maanäytekaira, harppa ja piirtoheitin olivat neuvojan hyviä työkaluja 1980-luvulla. Tietokoneet alkoivat tulla vuosikymmenen lopulla. Talvet tehtiin paperitöitä, kesät otettiin viljavuusnäytteitä ja mitattiin viljelyskarttoja. Syksyllä kierrettiin maamiesseurojen kokouksissa. Kun valtionavut kattoivat ison osan kuluista, toimitusmaksujen kerääminen ei ollut niin tärkeää kuin nykyään.
Etenkin 1980-luvun loppu oli todellista noususuhdanteen aikaa. Tuntui, että vaikka mitä ihmiset yrittävät, aina siinä pärjää ja onnistuu. Pankitkin villiintyivät uskomaan, että nousu jatkuu loputtomiin. Lainaa sai, jos sitä tosissaan halusi.
Tilojen kehittämistä EU-ajassa
Siirryttäessä 1990-luvulle nousuhuuma osoittautui suureksi kuplaksi. Maailmanlaajuinen lama koetteli ja koko yhteiskunta pysähtyi muutamassa kuukaudessa. Maatiloillekin laman vaikutukset ulottuivat muun muassa huippukorkeina korkoina.
Vuonna 1993 työpisteeni siirtyi Pyhäjärveltä Nivalaan. Ensimmäisiä töitä olivat erilaiset velkajärjestelyt ja -saneeraukset, joilla vaikeuksissa olevia tiloja koetettiin auttaa. Suurimmiassa vaikeuksissa olivat velkaiset tilat ja ne, joiden ei tuotanto ollut kovin tehokasta. Yksi surullinen ryhmä olivat viljelijät, jotka olivat taanneet jonkun tutun tai sukulaisen yritystoimintaa 1980-luvun huumassa.
Laman jälkeen maatalouskeskuksienkin talous tiukkeni. Tuottamattomia töitä karsittiin kovalla kädellä, hinnastoja kiristettiin ja toimitusmaksutavoitteita korotettiin. Tuntui kuitenkin, että tekeminen muuttui järkevämmäksi.
Taskukokoiset matkapuhelimet tulivat 1990-luvun alussa. Ensimmäisillä puhelimilla saattoi pelkästään soittaa, sitten tuli mukaan tekstiviestimahdollisuus, kamerat ja siitä on kehitys kulkenut nykyisiin ”pienoistietokoneisiin”.
Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995. Kaikki eivät ehkä ymmärtäneet, mistä EU-äänestyksessä loppujen lopuksi oli kysymys. Silloinhan ei äänestetty siitä, jatketaanko Suomessa maatalouspolitiikkaa entiseen malliin vai liitytäänkö EU:hun. Iso muutos olisi meillä ollut edessä joka tapauksessa, vaikka olisi jääty EU:n ulkopuolelle.
EU-aika on ollut sillä tavalla hyvää aikaa, että se on mahdollistanut tilojen kehittämisen. Jos viljelijä on halunnut yrittää, tehdä töitä, kehittää ja laajentaa tilaansa, se on ollut mahdollista. On pystynyt ostamaan ja vuokraamaan tuotanto-oikeuksia, investointeihin on saanut tukea ja lainarahoituskin on pelannut hyvin. Samalla muun muassa ympäristöön ja viljelyyn liittyviä asioita on saatu paremmalle tolalle.
Markku Kalaoja (takarivissä kolmas vasemmalta) ja Nivalan toimiston työkaverit kesällä 2021.
Toimintaympäristö haastaa
Kaksituhattaluvun ensimmäinen vuosikymmen oli ehkä mukavinta ja antoisinta aikaa koko työuralla. Maatiloilla oli uskoa maatalouteen ja tulevaisuuteen, eikä ympäröivän yhteiskunnan paine ollut niin kovaa kuin nykyään. Tehtiin sukupolvenvaihdoksia ja tiloilla investoitiin paljon. Yleensä investoinneissa myös onnistuttiin – usein meni taloudellisesti paremmin kuin oli suunniteltu. Sellaiset maatilat pärjäsivät hyvin, jotka osasivat suunnitella talouttaan sekä hoitaa pellot ja eläimet hyvin.
Vuoden 2014 jälkeen maatilojen toimintaympäristö on muuttunut monessa mielessä haastavammaksi ja armottomammaksi. Taloushaasteiden lisäksi on tullut mukaan monenlaisia ulkopuolisia vaikuttajia ja vaatimuksia, joista syntyy tiloille työtä, vaivaa, stressiä ja kuluja, mutta niiden kustannusta on vaikea saada lisättyä myyntituotteiden hintaan. Kun ostaa tai myy jotakin, se pitää aina tehdä päivän hinnalla.
Asiantuntijoiden yhteistyötä
Maatalous on tänä päivänä tosiammattilaisten työtä. Tässä on haastetta myös neuvonnalle. ProAgrian toiminta on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Erikoistuminen ja asiantuntijoiden tiivis yhteistyö ovat niitä avaimia, joilla neuvontaorganisaation on jatkossa mahdollista pärjätä. Toimiva yhteistyö tarkoittaa sitä, että joka projektilla on vastuullinen vetäjä, joka käyttää tarpeen mukaan muita asiantuntijoita apuna.
ProAgria on hyvä työnantaja. Paljon kiitoksia ProAgria Oululle siitä, että olen saanut olla töissä. Työkavereita ja -yhteisöä sekä Nivalan toimiston väkeä tulee iso ikävä. Kaikissa työpaikoissa ei varmasti ole samanlaisia yhteen hiileen puhaltavia, reiluja, samanhenkisiä ja osaavia työkavereita kuin täällä meillä. Pitäkää lippu korkealla!
Markku Kalaoja
talousasiantuntija
ProAgria Oulu
Kommentit
Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.
