Sonniyhdistykset
Maanviljelyskokouksessa Oulussa 1897 lausuttiin toivomuksia sonniyhdistysten perustamisesta. Vuonna 1900 Talousseura antoi apurahaa sonniyhdistyksille Ängeslevällä ja Limingassa. Seuraavana vuonna avustusta annettiin sonniyhdistyksille Lumijoella, Pyhäjärven Kuusenmäen kylässä ja kirkonkylässä sekä Ylivieskassa. Kului kuitenkin kymmenisen vuotta ennen kuin sonniyhdistysten toiminta vakiintui, sillä isännät olivat valmiimpia maksamaan mm. oriyhdistyksestä tulevia kustannuksia.
Monet tuon ajan sonneista oli myös ajoon opetettuja. Taivalkosken sonniyhdistyksen kertomuksessa vuodelta 1912 sen sonnista ”Paavo” sanottiin: ”Astutukseen käytettäessä on sonni ollut virkeä ja luonteeltaan lauhkea sekä on ajoon opetettu ja on käytetty tarvittaessa lehmien luona jäsenten kotona, mikä onkin erittäin hyvä asia varsinkin pakkasten aikana.”
Sotkamolaisen talokas Tervosen omistamat vuonna 1902 III palkinnolla palkitut sonnit Esa ja Juuso.
