Maamiesseura

1860-luvulla maanviljelys- ja talousseurat pyrkivät kukin alueellaan aikaansaamaan taloudenyhdyskuntia, jotka olisivat ”kokonaisen pitäjän tai usiampia seurakuntia käsittäviä”.
Talousseuran alueella näitä perustettiin Muhokselle, Liminkaan, Pudasjärvelle, Kuusamoon, Piippolaan, Pulkkilaan, Paltamoon, Raaheen ja Saloon, Haapajärvelle, Pyhäjärvelle, Kestilään ja Haapavedelle. Osa näistä toimi vilkkaasti muutamia vuosia, mutta viimeisetkin näistä katosivat 1870-luvun alkupuolella.
Isäntäväen yhdistyksissä ja maalaisseuroissa tuikahti pysyvästi tuleen aate ”herättää, voimassa pitää ja virkistää mieliä sellaisiin parannuksiin, joitten käytännöllinen hyöty on tullut yleisesti todistetuksi”.
Ensimmäinen yhdistys perustettiin Pulkkilaan vuonna 1896 ja Talousseuran syyskokouksessa vuonna 1920 näiden yhteiseksi nimeksi vahvistettiin maamiesseura.
Yhdistysten toiminnan monimuotoisuutta kuvaa Ylivieskan maamiesseuran kertomus vuodelta 1901. Paikkakunnan suuren heinäkadon vuoksi ostettiin yhteisesti heiniä sekä kauran siemeniä, apulantaa ja maanviljelyskaluja, suoloja, lamppuöljyä, jauhoja kahvia ja sokeria.
Seura piti myös palvelijain käsityönäyttelyn, joka oli tarkoitettu renkien ja piikain käsiteollisuuden innostuttamiseksi. Näyttelyssä keskusteltiin eri kysymyksistä, mm. Nivalan maamiesseuran esimies maanviljelijä K. Kallio alusti kysymyksen, ”voitaisiinko harjoittaa yhteistoimintaa Kalajokilaakson kuntien kanssa ja olisiko se tarpeen”.

Ylivieskan Vähäpylvään maamiesseuran syyskokouksen väki kuuntelee alustusta kuonasta maanparannusaineena vuonna 1985.