Rajaseututoiminnasta
Maataloudellinen rajaseututoiminta alkoi virallisesti 1.3.1923. Toiminta pantiin kulkemaan maanviljelys- ja talousseurojen kautta ja siihen myönnettiin erillinen määräraha. Oulun läänin Talousseuran alueen rajaseutupitäjät olivat Kuusamo, Posio ja Taivalkoski.
Väkilannoitteiden käytön helpottamiseksi näissä pitäjissä Talousseura sai vuonna 1925 15 000 markan erillismäärärahan, jonka avulla voitiin antaa 50 %:n alennus maarahdista Oulun tai Rovaniemen asemilta. Pahimpia epäkohtia oli teiden puute. Kuusamostakin oli ennen rajan sulkeutumista ollut paremmat liikenneyhteydet Venäjälle kuin Suomeen.
”Haettiin Venäjältä jauhoja, saatto olla kymmenen poroa, vetivät yhen maton (noin 100 kiloa) aina poro, mentiin Kierinkijärvelle ja siitä meren rantaan. Jäkäläpaikka kun sattu, porot söivät, apetta ei ollu mukana”, muisteli Fredrik Peltoniemi.
Vuonna 1935 asetettiin rajaseutualueiden neuvottelukunta, joka ministeriön kutsusta kokoontui keskustelemaan toimintaa koskevista asioista. Sillä oli neuvoa antava luonne ja ministeriö teki päätökset. Etenkin sotien jälkeisinä vuosina neuvottelukunnalla oli merkittävä rooli rajaseutukuntien jälleenrakentamisessa ja kehittämisessä.
Vuonna 1937 rajaseutuvaroin oli palkattuna neljä rajaseutuneuvojaa, kolme karjatalousneuvojaa ja viisi kasvitarha- ja kotitalousneuvojaa. Vuonna 1947 rajaseutukonsulentti oli Niilo Ryhtä, maatalousneuvojia oli seitsemän, karjatalousneuvojia kolme ja kotitalousneuvojia kuusi.
Tehokkaimpia keinoja nostaa viljelmien tasoa oli viljelysuunnitelmien laatiminen. Kokotaloussuunnitelmia laadittiin enimmäkseen havaintotiloille. Niitä valittaessa oli tarpeellista saada yhteistoimintaan halukas isäntäväki, jolla oli kykyä ja tahtoa toteuttaa laaditut suunnitelmat.
”Minä oon Talousseuraan niin kauan tuvannu kuin oon maataloustyöhön pystyny ja neuvojat ne on siihen ohjanneet. Hommasivat tilan havaintotilaksi, oli monta kymmentä koekenttää, oli kaikkia kasvilajeja kuivalla maalla ja suolla. Sai seurata, mikä oli paras lannote ettei turhia sotkenu”, Erkki Pätsi muisteli Kalle Määtälle 1970-luvulla, jolloin rajaseututoimintaan tulleen erillisen määrärahan myöntäminen lakkasi.
Kuusamolainen talonpoikaistalo 1930-luvulla.
Rajaseutualueiden neuvottelukunnan jäseniä 1950-luvulla (vasemmalta) Oulun l. Talousseuran maanviljelysagronomi Olavi Saarela, Pohjois-Karjalan maanviljelysseuran puheenjohtaja Aulis Sutinen, Maanviljelysseurojen Keskusliiton agronomi Kaino Repo, Kajaanin maanviljelysseuran johtaja Aslak Fränti, tunnistamaton ja Oulun läänin Talousseuran puheenjohtaja maaherra Kalle Määttä.