Kotitarvepuu, saha- ja selluloosateollisuus
Metsien hoidosta ja säästämisestä ei juuri ole tietoja 1800-luvulta. Oulun Wiikko-Sanomissa oli vuonna 1857 laskelma, kuinka paljon puuta meni Limingassa yksin aitojen tekoon:
”Täällä pitäwät maanwiljelijät niin paljon aitoja pelloilla ja niityillä, että karttuu noin 12 000 syltä joka manttaalin osalle. Aitaan menee ainakin 54 000 aijasta ja saman verran seipäitä..tähän haaskataan wuosittain wähintään 252 000 kaswawaa puuta..."
Toiset kotitarvepuun käyttökohteet olivat rakentaminen ja polttopuu. Talonrakennuspuuksi arvostettiin paras mahdollinen honka, joka oli 140-150 vuotiasta. Nuorempi puu kelpasi vain toisarvoisiin ulkorakennuksiin.
Sahateollisuus käynnistyi 1860-luvulla, Suomen ensimmäinen höyrysaha, Kestilän saha, rakennettiin Iijoen suuhun vuonna 1860. Näihin aikoihin sahateollisuus vapautui säännöstelystä ja tullirasituksista.
Mekaanisen puumassan valmistus aloitettiin 1870-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä syntyi selluloosateollisuus. Kaikki tämä vaikutti myös koko maatilatalouden nousuun. Se toi maanviljelijälle rahaa, jolla saatettiin kohentaa tilan kuntoa.
”Kintaskosken” pärehöylä Ylikiimingissä.
Vesivoimalla toimiva pärehöylä Muhoksella.