Puu- ja rautatöitä
Käsityötaidon edistäminen tuli vakinaisesti Talousseuran ohjelmaan vuonna 1875, kun senaatti myönsi vuosittain toistuvan määrärahan tähän toimintaan. Ensimmäisiä kiertäviä neuvojia olivat lääninseppä oli J. Leiviskä ja veistotyön opettaja nikkari Kristian Micklin. He kiersivät eri pitäjissä useissa taloissa 20 päivää kussakin.
Helmikuussa 1881 Oulussa aloitti toimintansa nikkarikoulu, jonka taitavana opettajana oli nikkarimestari J.G. Astrén. Tämän myöhemmin Talousseuran veistokouluksi kutsutun pysyvän koulun lisäksi perustettiin vuosisadan vaihteessa kolme kiertävää veistokoulua, joissa oppilaat valmistivat huonekaluja, puuastioita, työkaluja, rekiä ja veneitä etupäässä omaan käyttöönsä.
Talousseuran veistokoulusta tuli myöhemmin Piippolan mieskäsityökoulu.
Sotien jälkeen Talousseuran toimesta järjestettiin kaiken alusta alkavalla rajaseudulla useita puutyökursseja, joilla tehtiin saaveja, kiuluja, kala-astioita ja veneitäkin.
Vaikka jokaisen isännän piti olla niin paljon ”nikkarismies” että kykeni valmistamaan viikatteenvarren ja heinäharavan, oli myös taidoistaan ylpeitä pitäjien kuuluja haravamestareita.
Kuusamolainen vene oli siro ja liukasliikkeinen. Sillä voitiin kulkea pitkiäkin vesimatkoja ja lähteä järvelle huonommallakin ilmalla.
Kuusamolaisessa veneessä ei ollut kiinteitä hankoja, vaan airot sidottiin hankavitsalla puusta valmistettuun hankatukeen.