Neuvonnan alkuvaiheet

Neuvonnassa ”tärkeä sija oli kalastajien herättämisellä ymmärtämään, että kalastuksenkin alalle soveltuu sama sääntö kuin maanviljelykseen; ensin on kylvettävä ja annettava kylvöksen kasvaa, ennen kuin satoa korjaa”.
Vuonna 1863 Talousseura hankki kalastuksentarkastaja H.I. Holmbergin johdolla piirustukset lohensiitoslaitosta varten Oulujokeen. Laitos oli toiminnassa kuitenkin vain pari vuotta, mutta kun muutamien vuosien perästä saatiin lohipadosta paljon aivan yhtä suuria lohia, arveltiin tämän olleen tuloksen lohensiitoslaitoksesta.
Vuonna 1865 harkittiin kala-asioita taitavan henkilön lähettämistä Riikaan opettelemaan lohen suolausta ja savustusta ulkomaiseen tapaan. Pitkän matkan vuoksi tästä aikeesta luovuttiin, mutta kuitenkin lähetettiin henkilö ulkomaille oppimaan kalan ja lihan umpioimista Talousseuran apuraha taskussaan.
Vuonna 1907 Talousseura sai ensimmäisen kerran valtionapua kalatalouden neuvontaa varten, jolloin perustettiin kalatalousvaliokunta. Ensimmäisen kalatalousneuvojan Talousseura palkkasi vuonna 1909. Neuvojat järjestivät kalatalousnäyttelyitä, pitivät kursseja ja esitelmiä, virittelivät kalanviljelystä ja suunnittelivat kala- ja rapuistutuksia.
Kalavesien hoidon ja kalastuksen seikkojen vaariinottamista varten neuvojat kehottivat perustamaan kalastuskuntia, jotka vuonna 1919 yhtyivät Pohjois-Suomen kalastuskuntien keskusliitoksi. Talousseura avusti kalastuskuntia muun muassa kalastussuunnitelmien teossa ja puutavaranuitosta johtuneiden vahingonkorvausasioiden ajamisessa.

August Korhonen oli kalastuksenneuvojana vuosina 1912-20.

Antti Vepsäläinen oli kalastuksenneuvojana vuosina 1921-37.