Eläinvirrat soljumaan tasaisesti
Karjatilojen kasvaessa eläinvirtojen tasainen hallinta korostuu. Poikimispiikit aiheuttavat ruuhkaa ensin umpiosastossa sekä poikimisten jälkeen vasikka- ja lypsyosastossa. Automaattilypsytiloilla robotin kapasiteetti voi tulla täyteen, jolloin lehmiä voidaan joutua poistamaan tai umpeuttamaan ennen aikojaan.
Rakennusmitoitukset on tehty yleensä tasaisia eläinvirtoja ajatellen, jolloin tilat eivät toimi suunnitelmien mukaan ruuhka-aikoina. Liikatäytöstä seuraa monenlaisia ongelmia. Ruuhkakautena työmäärä kasvaa ja voi aiheuttaa helposti väsymystä ja stressiä eläinten hoitajille.
Ahtaus lisää myös eläimien stressiä, mikä heijastuu tuotokseen ja terveyteen. Ahtaudessa tautipaine kasvaa. Tästä saattaa seurata muun muassa vasikoiden ripulia ja hengitystiesairauksia sekä lehmien utaretulehduksia ja ruokintaperäisiä sairauksia.
Ummessa oleville ja vasta poikineille lehmille on tärkeää päästä aina halutessaan lepäämään ja syömään, mikä ei ruuhkatilanteissa onnistu. Myös pikkuvasikalle lepo ja stressittömyys ovat tärkeitä hyvän kasvun kannalta. Ruuhkahuippuna ongelmia voi tulla myös lakisääteisten tilavaatimusten täyttymisten kannalta.
Tasainen eläinvirta tuo myös tasaisemman tulon, joka auttaa budjetin suunnittelussa. Ruuhkan vastakohtana voi esiintyä vajetta lypsävistä lehmistä, joka aiheuttaa vajetta kassaan ja pitkään jatkuen vaikuttaa paljon tilan taloudelliseen tulokseen.
Tasainen eläinvirta vähentää ylitäyttöpiikkejä, mikä heijastuu positiivisesti sekä eläimiin että eläinten hoitajiin.
Investointivaiheessa on eläinlisäyksen suunnittelu tärkeää. Kasvatetaanko lisättävä eläinaines itse vai ostetaanko eläimiä? Onko rakennusvaiheessa mahdollista ja voimavaroja kasvattaa vasikat ja hiehot niin hyvin, että ne saavat hyvän alun lypsylehmän elämää varten?
Jos poikimiset ovat päässeet ruuhkautumaan, niiden tasoittaminen voi olla useamman vuoden projekti. Lehmävasikoita voidaan jättää niille kuukausille enemmän, jolloin on vajetta vasta poikivista lehmistä. Tämä onnistuu silloin, kun hiehojen poikimaikä on 24 kuukautta eli ne poikivat kahden vuoden kuluttua rauhallisempaan aikaan.
Hiehon kasvattaminen on yllättävän kallista: kustannukset nousevat helposti syntymästä poikimaikään jopa 1 800 euroon. Siksi on tärkeää miettiä, mikä on tilan todellinen uudistustarve. Esimerkiksi 65 lehmän karjassa vuotuinen uudistustarve on 18 poikivaa hiehoa, kun lehmien poistoprosentti on 27. Tämä tarkoittaisi, että joka kuukausi jätetään 1,5 lehmävasikkaa uudistusta varten.
Jätetäänkö lehmävasikoita juuri uudistustarpeen verran? Ollaanko tarvittaessa valmiita ostamaan hiehoja, jos lehmiä joudutaan poistamaan oletettua enemmän? Huomioidaanko uudistustarve jo jalostussuunnitelmassa mietittäessä liharotuprosenttia ja sekstatun siemenen käyttöä? Tehdäänkö valintoja kenties genomitestien perusteella? Kasvatetaanko ylimääräisiä hiehoja siihen asti, että niille saa teurastilin lisäksi teuraspalkkion? Vai onko tilalla hyvä jalostuskarja, josta saadaan hyvällä hinnalla myytyä lehmävasikoita ja hiehoja?
Nämä ovat tilakohtaisia valintoja, joita on hyvä pohtia yhdessä asiantuntijoiden kanssa.
Päivittäisenä työkaluna Minun maatilani -ohjelman Odotettavissa olevat poikimiset -palkki tuntuu olevan tilatasolla suosittu työkalu tulevien poikimisten seurantaan. Monet seuraavat nykyisin myös tarkasti DIM-lukua (days in milk = päivää maidossa). Tavoiteluku ympäri vuoden on 160–180 päivää.
ProAgrian Karjakompassin Tuottoennuste on mainio työkalu eläinmääräennusteen tekemiseen 1–4 vuodeksi eteenpäin. Sillä voidaan laskea tuotantoennuste karjallesi vuodeksi eteenpäin. Tuottoennustella saadaan erinomainen budjetoinnin ja maksuvalmiuden pohja.
Teksti ja kuva:
