• proagriaoulu.fi » Ajankohtaista » Blogit » Maito » Veikkaus vai korjuuaikanäyte?
  • 01.09.2017

    Veikkaus vai korjuuaikanäyte?

    Kun nykyiset rehusäilöt ovat suuria, tuhansia kiloja, ja säilöntätavasta riippumatta rehuerät jopa miljoonia kiloja, niiden laadusta tiedetään ennen rehun valmistumista harmillisen vähän ruokinnan suunnittelun kannalta. Tarkkaillaan ehkä kasvuston ulkonäköä ja seurataan erilaisia netistä löytyviä mittareita, mutta entäpä se oma kasvusto?

    Pääsääntöisesti säilörehusta korjataan kaksi satoa, joista pitäisi riittää rehua koko karjalle sisäruokintakaudeksi – tai vuodeksi. Jotta saisi etukäteen määritettyä oikean korjuuajan ja pystyisi raaka-aineen laadusta myös päättelemään talvikaudella tarvittavan täydennysrehun määrän ja laadun, on lähes välttämätöntä ottaa kasvustosta korjuuaikanäytteitä ja siilolta raaka-ainenäytteitä.

    Suuresta siilosta saa isollakin kairalla lähinnä pintarehunäytteen, kun rehumassan korkeus saattaa olla useammankin metrin korkuinen. Eikä hommaan ole ihan lähitulevaisuudessa helpotusta tiedossa.

    Teleskooppikairan keksimistä odotellessa on helpompaa ottaa viimeistään rehua korjatessa edustava näytejoukko, sekoittaa se hyvin ja lähettää se analysoitavaksi.

    Kuinka ottaa edustava korjuuaikanäyte?

    Valitse lohkoltaan yksi tai useampi tyypillisen näköinen kohta, josta otat näytteen. Varusteiksi riittävät tavalliset yleissakset rehunäytepussin lisäksi.

    Ota näytettä kunnon tukko ja leikkaa se läheltä pellon pintaa, mutta jätä sänkeä suunnilleen sen verran kuin korjuussa muutenkin jäisi.

    Yhden tukon ei tarvitse olla iso, mutta tulos on edustavampi, jos otat tukkoja sieltä täältä ja keräät niistä yhteisnäytteen. Muista sekoittaa näyte ennen lopullista pakkaamista! Laboratoriossa pussin sisältöä ei enää sekoiteta.

    Kuinka ottaa edustava raaka-ainenäyte?

    Ota rehua siilolla tukko usein, vähintään maalajin ja/tai lohkon vaihtuessa. Kasvustoltaan ja maalajiltaan samantyyppisiä lohkoja voi toki yhdistää samaan pussiin. Sulje pussi hyvin näytteiden poimimisen välillä ja suojaa se auringolta: näytteen koostumus muuttuu ratkaisevasti, jos pussia seisotetaan kauan auringossa ja avonaisena.

    Pyöröpaalauksessa näytteitä voi kerätä karhoilta ja huolehtia näytteen edustavuudesta ottamalla näyte karhon keskiosasta ja ajallisesti mahdollisimman lähellä korjuuta.

    Uusi näyte kannattaa myös ottaa aina, jos kuiva-aine muuttuu selkeästi tai jos kasvilaji muuttuu toiseen.

    Määrällisesti suureksi kertynyt näyte kannattaa aina ennen lopullista pussitusta sekoittaa huolellisesti – laboratorio ottaa näytteen sellaisena kuin se pussista tulee.

    Mieluummin ”liian monta” näytettä kuin liian vähän. Lähellä olevat analyysitulokset voi yhdistää mutta sekanäytteen komponentteja ei pysty erottelemaan. Lihasoppaankin saa suolaa lisättyä, vaan kokeilepa ottaa pois!

    Ei olisi hassumpi tapa, jos merkkaisi paalieriin tussilla lohkon ja korjuupäivän. Olisi paljon vähemmän arvuuttelemista ja yllätyspaketteja, kun niitä ajaa syöttöön navetalle.

    Teksti ja kuvat:

    Tarja PaateroLue lisää

    Kommentit

    Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

    Kirjoita uusi kommentti

    Suunnitellaan lehmiesi ruokinta tuottavaksi. Lue lisää

    Tule mukaan Ruokinta hallintaan -pienryhmään.