Yhteystiedot sivulle >

• YmpäristöAgro-hanke
Taimi Mahosenaho
040 551 7807

• Maiseman- ja luonnonhoito, erityistuet
Maarit Satomaa
040 566 7924

• Eläinten hyvinvointi
Virpi Huotari
0400 786 933

• Luonnonmukainen tuotanto
Anna-Leena Vierimaa
0400138733                                                                                                                                                                                Olli Olli Valtonen
040 735 5519

• Ympäristötuen mukainen viljely
Risto Jokela
0400 285 294

• Lähiruoka
Soila Hiltunen
0400 182 584

• Maatalousmaankäytön uudet näkökulmat
Kartoittaja Mikko Marjomaa 040 5798529

• Tuki-infot
Anna-Leena Vierimaa
0400 138 733

• Maatilan energia
Esko Viitala
Piiriagrologi, energianeuvoja                                                                                                                                                              0400 286033

• Lammastalous ympäristönhoitajana
Heini Rautiola, lammasneuvoja
045 6578708

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@proagria.fi

Ruokohelpi

Ruokohelpi on monivuotinen peltoenergiakasvi. Se on Suomessa tärkein peltomaassa viljeltävä energiakasvi. Ruokohelpeä käytetään yleensä suurissa voimalaitoksissa seoksena yhdessä turpeen tai puun kanssa. (Motiva 2011)

Tuki- ja hinnoittelupolitiikka ovat  ratkaisevassa asemassa ruokohelven viljelemiseen. Ruokohelpi on monivuotinen viljelykasvi ja soveltuu energiantuotantoon varsin hyvin. Yhdellä kylvöllä ruokohelpi voi tuottaa satoa jopa 10 vuotta. Ruokohelvestä saadaan korjattua satoa kylvön jälkeen kolmannesta vuodesta lähtien (Tuomisto H. 2005). Normaali satotaso on noin 4-5 tonnia hehtaarilta. Sato korjataan aikaisin keväällä heti lumen sulettua. Kuivan helven (kosteus alle 25 %) energia-arvo on noin 4 MWh tonnilta. Syksyä kohti mentäessä helven energia-arvo pienenee laadun heikentyessä.  Lannoitusta ruokohelpi ei tarvitse yhtä paljon kuin normaalit peltokasvit. Ruokohelpi talvehtii paremmin vähäravinteisessa maassa ja pystyy kasvamaan niukemmallakin lannoituksella. Kasvi varastoi energian talvisin juurakkoihin, eikä ravinnehävikkiä tapahdu kuin vähäisesti sadonkorjuun yhteydessä. (Motiva 2011)

Ruokohelven tehokkaaseen logistiikkaketjuun on esteenä helven alhainen tilavuustiheys. Ruokohelpi on noin samaa luokkaa tiheydeltään kuin olki. Helpimassa kerätään yleensä pelloilta pyöröpaaleihin. Alhaisen pyöröpaalimassan takia tuotantoalueiden tulisi sijaita lähellä tuotantolaitosta. Vajaat kuljetuskuormat aiheuttavat ylimääräistä hävikkiä. Yksi ratkaisu on paalata paalit kanttipaaleihin, jolloin hyötysuhde kuormalle kasvaa noin 60-80 % (Tuomisto H. 2005). Tällä hetkellä suuria kanttipaalaimia on vähän saatavilla minkä lisäksi massiivisen kaluston käyttö saattaa aiheuttaa uria peltoon. Ruokohelpeä on myös mahdollista puristaa pelleteiksi, jolloin suhteellinen energiamäärä tilavuutta kohden kasvaa sekä käsittely ja poltto helpottuvat. Logistisesti ajateltuna ruokohelven käyttö oman lämmityskattilan polttoaineena voi olla varsin kannattavaa (Lötjönen T. 2011). (Motiva 2011)

Ruokohelven polttoon liittyy erinäisiä haasteita kuten suuri tuhkapitoisuus, kosteuden vaihtelut sekä pieni energiasisältö verrattuna muihin biomassoihin. Nykyisten käytössä olevien suurten lämpökattiloiden yhteydessä ruokohelpeä voidaan syöttää vain 10 % seoksena, ilman erillisiä polttokattilan rakennemuutoksia (Alakangas E. 2000). Pelkästään ruokohelven energiapolttoon on vuonna 2011 ollut vain yksi voimalaitos. (Motiva 2011)

Tällä hetkellä ongelmaksi ruokohelven tuotantoon on muodostunut laitosten mahdollisuus ottaa helpeä vastaan. Se on monille laitoksille työläs energiatuotantovaihtoehto ja se vaatii oman logistiikkaketjun. Osa nykyisistä helpilaitoksista on pyrkinyt pääsemään eroon jo tehdyistä sopimuksista nykyisen kannattamattomuuden takia. (Lepistö T. 2013 & Mahosenaho T. 2013)

Suuri syy tähän tilanteeseen on myös se, että nykyiset voimalaitokset on suunniteltu muulle raaka-aineelle ja helpin poltto ei näihin laitoksiin vielä suuremmassa mittakaavassa sovellu.  Esimerkiksi turvevoimaloissa helpiä on voinut käyttää vain muutaman prosentin turpeen seosaineena. Tulevaisuuden tilanne riippuu siitä millaiseksi tulevaa voimalaitoskantaa ohjataan ja millaiseksi  yhteiskuntaa  ohjaava energiapolitiikka muotoutuu.  Esimerkiksi Tanskassa on ollut käytössä pienvoimaloita, joihin on voinut syöttää kokonaisia olki- tai helpisuurpaaleja.  (Lepistö T.  2013 & Mahosenaho T. 2013)