Ojaajat

Pian perustamisensa jälkeen Talousseura pyrki edistämään myös peltojen kuivatusta. Asia tuli yhä keskeisemmäksi, kun soita alettiin kuivattaa viljelykseen.

Ensimmäinen ”neuvoja suonojitustyössä” oli Jokisaaren maanviljelyskoulun pehtori J.Haanpää Kalajoelta, jonka Talousseura palkkasi Salon kihlakuntaan 13.5.1863. Palkkaa hän sai yhden ruplan päivässä ja kyydin.

Ensin oli ojittajien luku vähempi, mutta jo vuonna 1878 oli 8 ojankaivajaa Nivalasta työssä Pudasjärvellä, Taivalkosken Jokijärvellä, Hyrynsalmella ja Kuusamossa. Neljä vuotta myöhemmin oli Talousseuran palveluksessa 13 ojankaivajaa ja toimivat nämä pääasiassa Kajaanin kihlakunnassa ja seurakunnissa Oulusta pohjoiseen päin.

Samana vuonna määrättiin talollisen maksu ojaajille 1 markaksi ja Talousseura päätti maksaa heille toisen markan päivältä. Tilaajien luku tuli heti kaksinkertaiseksi ja seuran täytyi pyytää valtioavun korotusta voidakseen palkata kylliksi monta ojaajaa. Lisää ei kuitenkaan saatu.

Lääninagronoomi K. Laurinin laatiman ohjesäännön ojaajille Talousseuran johtokunta hyväksyi 19.3.1883. Seuraavana vuonna Talousseuran palveluksessa oli 6 ojaajaa, jotka kaivoivat ojaa yhteensä 31 856 syltää (noin 57 km).

Näistä vuosista lähtien useimmissa maatalousnäyttelyissä oli ohjelmassa myös ojankaivukilpailu.



Ojankaivukilpailu Oulun läänin Talousseuran 100-vuotisjuhlanäyttelyssä Oulussa Kasarmin kentällä 29.6.-1.7.1928.

Ojankaivukilpailu Limingan maatalousnäyttelyssä 20.8.1938.