Mentäskö Moskovaan?

20.10.2010

Mentäskö Moskovaan? Tällainen kysymys esitettiin Pohjois-Pohjanmaan perunakerhon kokouksessa viime keväänä. Päätimmekin järjestää perunantuottajille retken Moskovaan ja sen ympäristöön. ProAgria Oulun Juha Sohlo järjesti matkan matkatoimiston ja HZPC-Sadokkaan Jaakko Rahkon ja Hannele Laineen kanssa.

Matkan tavoitteena oli selvittää, miten Moskovan kaupoissa myydään perunaa, miten sitä on pakattu ja millaiset hinnat siellä ovat. Lisäksi ohjelmassa oli kahteen venäläisen perunatilaan tutustuminen. Yksi päivä käytettiin maatalousnäyttelyyn Moskovan keskustassa.

Käymissämme kaupoissa oli perunoita aika vähän. Eräässä kaupassa oli perunaerä, joka näytti meidän silmissä lähinnä lajittelujätteeltä. Hintaa tällä perunalla oli 60 senttiä kilo. Kahden kilon pusseihin pakatut perunat näyttivät aivan hyvänlaatuisilta ja hintaa niillä oli vähintään 1,5 euroa/kilo. Selvästi kalliimpiakin perunoita oli. Venäjällähän oli erittäin kuiva ja kuuma kesä, mikä näkyy hinnoissa.

Moskova on aivan länsimaisen näköinen kaupunki ja rahaa siellä näyttää olevan runsaasti. Mm. autokanta oli aika lailla samanlainen kuin meillä. Venäjän maaseutu näyttää kuitenkin aika lailla romahtaneen viime vuosikymmeninä. Rakennuskanta on meidän mittapuun mukaan surkea. Moskovan eteläpuolella oli runsaasti joutomaita, mutta noin 200 km Moskovasta etelään oli hienoja peltoaukeita.

Tilalla johon tutustuimme, on peltoa 30 000 ha, 1 000 lehmää, 4 800 ha perunaa ja 1 500 työntekijää. Tila on yksityisessä omistuksessa. Alue on ns. mustan mullan aluetta. Peltomaisemat olivat tosi hienoja. Lohkokoko kuului olevan 40-120 ha, ja peltoja oli silmän kantamattomiin. Maa näytti ravinteikkaalta multamaalta. Ojitusta pelloilla ei tarvita ollenkaan.

Perunan nostokoneina oli 12 kaksirivistä hinattavaa Grimmeä. Koneet oli ainakin osittain ostettu käytettynä. Perunat ajetaan tilalle kuorma-autoilla. Traktorit olivat osittain länsimaisia, mutta myös Belaruksia näkyi. Perunat istutetan muutamalla kahdeksanrivisellä Grimmellä. Pellolla oli kymmenkunta nostokonetta, joista puolet näytti seisovan. Myös kuorma-autoja seisoi pellonpäässä useita.

Pellolla tuli selväksi, kuinka kuiva ja kuuma kesä Venäjällä on tosissaan ollut. Perunasato jäi lohkolla kuulemma 12 tonniin/ha, kun normaali sato on vähintäänkin kaksinkertainen. Kasvusto oli kuivanut pystyyn jo ajat sitten.

Yhteenvetona tilalta voisi todeta, että hyviä peltoja on runsaasti, käytössä on nykyaikaiset koneet ja samanlaisia kasvinsuojeluaineita kuin meilläkin. Hyvää siemenperunaa hankitaan ulkomailta.

Selviä puutteitakin on. Nykyaikaisten rakennusten rakentaminen on aloitettu ja tiet maaseudulla näyttävät heikoilta. Johtopäässä saattaa olla paljonkin tietoa, mutta sen siirtäminen työntekijöille kestää kymmeniä vuosia. Oma lukunsa on työjohto tai sen puute, ja töiden tekotapa. Venäjän maaseudulla traktorikuski ajaa traktoria, kuorma-autokuski kuorma-autoa jne. Eli joka hommaan on oma työntekijä, joka ei tee mitään muuta. Näin työn tuottavuus on paljon heikompi kuin Suomessa.

Kokonaisuutena reissu meni hienosti. Hotellit olivat hyvätasoisia, ruoka oli hyvää ja kaikki säilyivät terveinä. Jos joku haluaa lähteä vastaavanlaiselle matkalle, venäjänkielentaitoinen henkilö on verraton apu. Ilman Jaakon ja Hannelen johdatusta olisimme olleet monta kertaa pulassa. Linja-autokuskillekin piti lukea karttaa, hänhän vain ajoi autoa.

Risto Jokela on ProAgria Oulun kasvinviljelyneuvonnan vastaava.

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kirjoita uusi kommentti