Syksyinen viikko

29.09.2010

Dee 71 ärvee 11 kuitu 58! Siinäpä pulma heti maanantaiaamulle lomaviikon jälkeen!

Mitäs se Märe sanoo, no, tähtitaivaanhan se räväyttää. Eihän tämmöistä rehua voi olla? Näin sovittiin. Mentiin sieltä missä aita on matalimmalla eli otettiin uusi näyte, kuiteskin reilun puoli vuotta tällä analyysillä pitää herutella ammuja ja vasikkakin oisi toivottu ensi syksynä. Ja jospa hyvinkin ne kairauspaalit sattuivat olemaa jotan pellonlaitapaaleja. Arvatkaapa oliko uusi näyte ihan normirehua. Oli se, kerrankin. Yleensä kuitenkin uusintanäyte on ekan kaltainen ja pitää vaan löytää paras ratkaisu täydennysruokintaan. Näitä erikoisia rehuja on tänä syksynä ollut melko paljon. Ja aina se vaan ratkaisu löydetään, eikä tuotokset kovin usein laske

Työhön toi vaihtelua aina kun sai tehdä rutiineista poikkeavaa hommaa. Mulla oli tämän viikon ohjelmassa valtakunnallisen hankkeen kyselyn tekoa. Tosi antoisaa kysellä eri keskusten (keskus on vanhanaikainen sana, mutta ei nyt tule mieleen muutakaan sanaa) ja vielä eri alojen asiantuntijoitten kanssa semmoisesta asiasta, josta ei itellä ole kokemusta. Muutenkin mukavaa välillä porista muiden kuin oman alueen porukan kanssa. Pitää olla vähän vieraskorea ja fiksumpikin pitää yrittää olla kuin mitä onkaan, kun on "vieraitten" kanssa puheissa. Miten ihanaa sitten onkaan kun ihan oma työkaveri soittaa ja kysyy ”ootko toimistolla, keitätkö kahvet”? Saa taas olla oma työitsensä.

Tänä syksynä opetellaan uusien rehuarvojen soveltamista käytäntöön. Saatiin työkaverin kanssa aihe 'hiehon ja umpparin taloudellisin ja optimaalisin ruokinta'. Vertaillaan eri vaihtoehtoja ja perustellaan miksi juuri tämä on se paras. Mielenkiintoista mutta vaikeaa. Kun se ruokinta on semmoinen asia että profeettoja löytyy joka lähtöön, ja profeetathan puhuu niin vakuuttavasti että tänään olen tätä mieltä, mutta olenko huomisen puhujan jälkeen enää mitään mieltä.  Onneksi ei ihan näin! Kuitenkin on kokemuksia ja joitain perustotuuksia, jotka säilyvät. Aina välillä löytyy joitakin sensaatiomaisia uutuuksia ruokintaan, mutta usein uutuudet kuitenkin ovat vanhoja tuttuja juttuja, ne vaan aina välillä keksitään uudelleen.

Viikon aikana tapahtuu muutakin kuin työasioita; pääsin ammailemaan kahta pientä nassikkaa. Pienemmällä on huippuhauska hampaaton hymy. Se ei ole mikään tavallinen hymy vaan the hymy. Isommalla on kyselykausi, siinä saa laittaa koko mielikuvituksensa peliin ja sittenkin lopulta joutuu sanomaan että ei se mummo tiedä kaikkea.

Loppuviikosta pääsi jo omaa työsarkaa tekemään. Vasta-alkajan kanssa pohdiskeltiin kaikenlaisia karjaan liittyviä asioita. Päivälaskelma kertoi ihan mukavia lukuja. Päivälaskelmaan liittyen, oli tosi kiva kun saatiin kuulla kokemuksia ja päätelmiä eräältä nuorelta neuvojalta, joka on paljon näitä tehnyt. Sain ihan kivoja näkökantoja.

Rehunäytteitäkin käytiin kairaamassa. Arska rellotteli sinisellä lakanallaan ja lehmät mutustelivat jo talvehtimiseen valmistautuvaa ruohoa. Laitumella olevia lehmiä voisi verrata sielua lepuuttavaan näkymään kuten nukkuva lapsi, virtaava vesi tai liekit.

Kuuman kesän aikaansaanoksena on monessa navetassa solumiljonäärejä. Lehmät ovat stressaantuneet kuumuudesta ja reagoivat siihen soluttamalla ja onhan niillä pöpöilläkin hyvät olot lisääntyä lämpimässä lösösäässä. Monet joutuvat näkemään kovasti vaivaa saadakseen tilanteen taas hallintaan. Nyt kesä on ohi ja lehmillä ei kuumaa kesää ole ikävä, jollakin muulla voi olla... auton laseja aamulla skraaputellessa.

Satatonnarilaattoja on hiljattain saanut tilata viisi kappaletta. Onnea Jasminen, Millien, Kivan, Lujan ja Opaalin hoitajille!

Liisa Lehikoinen

Liisa Lehikoinen on ProAgria Oulun maitotilaneuvoja.

 

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kirjoita uusi kommentti