Vapaaehtoinen luonnonhoito

Maiseman- ja luonnonhoidon erityistukia (tieto 2005) :
- perinnebiotooppien hoito
- luonnon monimuotoisuuden edistäminen
- maiseman kehittäminen ja hoito
- suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito

Viljelyluonnon monimuotoisuuden edistämiseksi on aloitettu toimia myös valtakunnallisella tasolla. Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelua on tehty vuodesta 2003. Suunnittelun rahoittajana toimii maa- ja metsätalousministeriö ja hallinnoijana ympäristöministeriö. Ohjausryhmässä on muun muassa ProAgrian, Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen, TE-keskuksen sekä suunnittelualueen kuntien ja maataloustuottajajärjestön edustus.

LUMO-yleissuunnittelua on tehty eri puolella Suomea. Paikallisella tasolla suunnittelua ovat ohjanneet alueelliset ympäristökeskukset. Pohjois-Pohjanmaalla LUMO-yleissuunnittelua on tehty Hailuodossa ja vuoden 2005 aikana Limingassa, Lumijoella ja Oulunsalossa.

Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun tarkoituksena on ohjata ja tehostaa maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden hoitoa ja suojelua. Tärkeänä tavoitteena on myös tuoda viljelijöiden tietoon niitä kohteita, jotka ovat monimuotoisuuden kannalta tärkeitä.

Yleissuunnitelmassa kohteet kartoitetaan maastossa, kuvataan kartalla, ja niille laaditaan yleispiirteiset hoitoehdotukset rahoitusmahdollisuuksineen. Eri kohteiden kuuluminen yleissuunnitelmaan ei kuitenkaan velvoita maanomistajia hoidon järjestämiseen, vaan toteutus perustuu vapaaehtoisuuteen.

Yleissuunnittelu on yksi tapa lisätä viljelijöiden tietämystä ja kiinnostusta ympäristönhoitoon. Myös eri tukien tuomat rahoitusmahdollisuudet kohteiden hoitoon tuodaan esiin.

Yleissuunnittelussa käytettyä luonnon monimuotoisuuden maastolomaketta voidaan käyttää apuna myös silloin, kun viljelijä kartoittaa maatalousympäristönsä luonnonhoitokohteita. Kohteet kannattaa merkitä myös kartta-aineistolle. Ohessa mukana Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluoppaan maastolomake.

Tärkeimpiä kartoitettavia kohteita ja huomioitavia asioita luonnon monimuotoisuuden kannalta:

Perinnebiotoopit
- tuoreet niityt ja kedot
- merenrantaniityt
- järven- ja joenrantaniityt
- jokivarsien tulvaniityt
- hakamaat ja metsälaitumet

Peltoon rajautuvat elinympäristöt

- avoin, hakamainen tai suljettu reunavyöhyke: avoimuus, puuston ja pensaiston kerroksellisuus, eri-ikäisten puiden esiintyminen, vanhat puut ja lahopuut, pienelinympäristöjen määrä reunassa, suojaisuus, kukkivien monivuotisten ruohojen määrä, reunan maisemallinen merkitys
- pientareet: peltoalueita rajaavien tai halkovien vesiuomien varret, tiehen tai metsään rajautuvat pellon reunamat, puukujanteiden varret, pelto- ja tilusteiden varret, pientareen tärkeät ominaisuudet: kukkivien mesikasvien runsaus, tuulisuus ja pientareen leveys

Kosteikot ja pienvedet

- monipuolinen ranta- ja vesikasvillisuus
- lintujen levähdys- tai pesintäalue

Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät ympäristöt peltoalueilla

- pienialaisia elinympäristöjä, jotka ovat merkittäviä monille kasvi- ja eliölajeille: avoimet sekakasvustot, paahteiset hiekkapaljastumat, pellot, jotka ovat tärkeitä lintujen muuton, pesimisen tai ruokailun kannalta; ladot ympäristöineen, kiviaidat, kiviröykkiöt; metsäsaarekkeet, puu- ja pensasryhmät.

Uhanalaisten lajien esiintymät

- tiedot paikallisesta ympäristökeskuksesta
- toimenpidesuositukset laaditaan yhdessä asiantuntijan kanssa

Lähteet:
Heikkilä, M. Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Ympäristökeskus, Vantaa. ISBN 952-11-1275-1.