• proagriaoulu.fi » Hankkeet » Mikä muuttuu 2015? » YmpäristoAgron blogi » Lampaiden hoito vaatii tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta, myös loisten hoitoon
  • 27.03.2014

    Lampaiden hoito vaatii tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta – myös loisten häätöön

    Tämä blogikirjoitus on osa YmpäristoAgro-hanketta, joka keskittyy muun muassa tuotantoeläinten hyvinvointiin. Viisiosaista Eläinlääkäri lammastilalla -blogia kirjoittaa ProAgria Oulun terveydenhuoltoeläinlääkäri Virpi Kurkela, joka työskentelee viikon ajan Kati ja Kari Haipuksen lammastilalla Kiimingin Huttukylässä.

    Osa 1: Lampaiden hoito vaatii tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta myös loisten häätöön

    Tänään alkoi viikon kestävä syväsukellukseni lammastilan arkeen Haipuksen lammastilalla Kiimingissä. Tilan emäntä Kati päätti selvästi ottaa hyödyn irti eläinlääkärivieraastaan heti kättelyssä ja antoi minulle tehtäväksi selvitellä lampaiden ulostenäytteiden loistutkimuksia sekä etsiä käsiini näytteenotto- ja lähetysohjeet ulostenäytteiden tutkimista varten. Tehtävä sopi minulle mainiosti, sillä loislääkityksen huolellinen suunnittelu ja toteuttaminen on tärkeä osa lampaiden terveydenhuoltoa.

    Loisten kanssa eläminen on helpointa, kun lampaan ja sisäloisen välillä vallitsee tasapaino. Hyväkuntoinen, oikein ruokittu ja hyvissä olosuhteissa kasvava lammas ei muutamasta sisäloisesta hätkähdä. Kohdatessaan pienen määrän loisia terve eläin kehittää niille vastustuskyvyn, eikä loinen pysty aiheuttamaan oireita, kuten ripulia tai heikkokasvuisuutta. Laidunkierron järjestäminen niin, että nuoret eläimet lasketaan aina puhtaalle laitumelle, vähentää eläinten kohtaamaa loistaakkaa.

    Loisia voi myös lääkitä reseptillä saatavilla lääkeaineilla. Lääkkeiden käytössä on kuitenkin aina oltava hyvin huolellinen, sillä loiset, kuten bakteeritkin voivat kehittyä vastustuskykyisiksi. Maailmalla vastustuskykyiset loiset ovat todellinen ongelma lammastaloudessa.  Meillä Suomessa on kaikessa tuotantoeläinten lääkinnässä kantavana ajatuksena vastuullisuus, ja siksi lampaidenkin loistilanne selvitetään ulostenäyttein ennen lääkitystä.

    Siispä reippaasti näytteenottoon! Valitsimme sopivan eläinryhmän aivan lopputiineistä uuhista. Näytteiden kerääminen kävi kätevästi pyydystämällä lampaan ulostaessa papanaryöpystä noin ruokalusikallinen kertakäyttöhansikkaaseen.  Ja minä kun luulin, että tavara pitäisi kaivaa lampaasta… Vapaaehtoisuus on näemmä valttia tässäkin.

    Jokaiseen hanskaan merkitsin näytteen numeron ja uuhen korvanumeron, ja vein näytteet viileään ulkoilmaan jäähtymään. Näyte on aina otettava eläinkohtaisesti, eivätkä karsinassa olevat epämääräiset papanakasat käy näytteeksi. Lopuksi tiedot tilasta ja näytteistä kirjattiin lähetteeseen. Lampaiden ulostenäytteet tutkitaan Oulun Evirassa ja tuloksia voidaan odotella ensi viikolla.

    Näin keväällä ympäri Suomea lammastiloilla pyydystetään papanoita pusseihin ja purnukoihin. Tarpeen vaatiessa tilan eläinlääkäri kirjoittaa reseptin loislääkkeeseen. Annostelussa tilalla on huolehdittava, että jokainen lääkittävä eläin saa painonsa mukaisen annoksen lääkeainetta. Paras tapa annostella loislääke on suuhun kielen tyveen. Lääke ei maistu hyvältä ja lammas mielellään mukeltaa sen ulos suupielestään. Huolellisuutta tarvitaan siis tässäkin.

    Mitä muuta Haipuksen lammastilalla tänään tapahtui? Koko päivä ei suinkaan kulunut ajatukset ulosteissa ja madoissa. Heti aamusta sain ihailla tilan paimenkoirien työtä, kun ne ajoivat karsinasta karanneet lampaat vikkelästi takaisin paikoilleen. Mieleeni muistui viimevuotiset kesälampaamme.  Aidasta naapurin mansikkamaalle juosseiden pässipoikien kiinnisaanti oli hikinen juoksu-urakka. Lopulta pojat ajettiin kotiin vieraidemme uudenkarhealla maasturilla.

    Aamurutiineihin lampolassa kuuluu eläinten ruokinta ja vesikuppien läpikäyminen. Puhdas vesi on tärkeää erityisesti imettävälle uuhelle, joka voi juoda jopa 14 litraa vettä päivässä. Päivän eniten lihasvoimaa vaativa työ oli teuraaksi lähtevien lampaiden kerintä. Tottumattomalta villan leikkuuseen kului paljon aikaa ja raskas kone painoi käsissä.

    Haastavinta oli kuitenkin lampaiden kiinni saaminen. Tilan isäntä Kari opasti aloittelijaa valitsemaan kiinniotettavan eläimen ja pysymään valinnassa. Tämä olikin huippuneuvo, sillä jos kesken kiinnioton vaihtoi eläintä, oli tulos perin laiha. Siispä toimin saamieni ohjeiden mukaan, otin tiukan tähtäimen yhteen eläimeen ja kaappasin sitä kaulasta. Kiinni jäi ja pysyi! Kaikkiaan taisin saada kerittyä kokonaista neljä lammasta. Ihan hyvä alku.

    Seuraava blogikirjoitus ilmestyy viikon kuluttua.

     

     

    Kommentit

    Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

    Kirjoita uusi kommentti