Kuka niitä tissejä saakaan puristella?

05.01.2011

Ensiksi Hyvää Alkanutta Vuotta jokaiselle lukijalle!

Tuohon otsikkoon mennäkseni olin marraskuussa työterveyshuoltoon liittyvällä koulutuspäivällä. Päivä oli mielenkiintoinen, erityisesti mieltä ilahdutti niiden puolesta, jotka ovat tehneet toimintajärjestelmän tilalleen.

Nythän on tulossa semmoinen juttu, että lomitusta käyttävän viljelijän kanssa tehdään palvelusuunnitelma. Se on kirjallinen kuvaus omasta tilasta. Kuvaukseen kuuluu tietopaketti tilan tuotannosta, työmenetelmistä ja työskentelyolosuhteista sekä lomittajan tehtävistä. Kokonaisuuteen kuuluu määritelmä mikä on oltava lomittajan osaamistaso, jotta hän selviää tilan töistä. Suunnitellaan lomituspalvelukokonaisuus, tämä ymmärtääkseni sisältää lomasuunnitelman ja mitä kaikkea osapuolten vastuisiin kuuluu.

Ymmärtäisin tämän myös niin, että suunnitellaan miten haluaa lomitushallinnon ja tilan yhteistyön toimivan. Kehittämistarpeita lomituksen suhteen saa kertoa, tämä on varmaankin helppo juttu yksittäisen tilan kohdalla. Lomituspalvelulle tämä lienee tosi haastava tehtävä, teknologia kun kehittyy niin että kärryiltä meinaa väkisin tipahtaa. Koulutusta ja innostusta tarvitaan paljon lomittajillekin että he pystyvät vastaamaan uusiin haasteisiin.

Palvelusuunnitelma tehdään tilakäynnin yhteydessä paikallisyksikön lomituspalveluja käytettäessä ja se laaditaan vuoden 2013 loppuun mennessä.

Toimintajärjestelmän laatineet tilat ovat pohtineet nämä asiat. Omien asioidensa kirjallinen kuvaaminen on myös tuttua puuhaa. On toki moni muukin jo tehnyt nämä kuvaukset. Jokainen tj:n tehnyt tila on tehnyt työjärjestyksen tuotantotiloihinsa. Työjärjestyksestä on poimittu kriittiset kohdat ja niihin on laadittu työohjeet. On myös määritelty vaatimustaso lomittajalle, eli kuka tahansa ei pääse niitä lehmien tissejä käsittelemään. No, robsku tietysti hoitaa sen homman mutta se onkin jo toinen juttu.

Jos on päivittänyt tietonsa niin kuvaushan sitten on valmiina!

Ja mummoteltavien ammausta elämän suolaksi välillä. Ryömimisvaihde on toisella päällä ja toisella viisastelu. Askarrellessa meinasin vähän opastaa, sain kommentin: ”Minä en kuule! Minä olen mies!” Siinä on kerran jos toisenkin pokka koetuksella reilu kaksjapuolivuotiaan kanssa.

Surkutella ei saisi, mutta… lehmät ovat koko syksyn ”sairastaneet” kuumaa kesää. On ollut soluja, tiinehtymättömyyttä, luomisia ja kaikenmaailman kommervenkkejä tavallista enemmän, eikä ne kesärehut helpota tilannetta. Kaikista vastoinkäymisistä on kuitenkin vaan selvittävä ja yritettävä ottaa opiksi vastaisuuden varalle. Karjan hyvinvointiin kannattaa panostaa!

Tuo rehujuttu onkin semmoinen että mistä sen olisi voinut tietää että tämmöiset rehut tulee, raaka-ainenäytekin on tavallaan historiaa, asia tiedetään vaan sille ei voi enää mitään. Ruokinnansuunnittelu on ollut suhteellisen haasteellista, muutaman kuukauden päästä nähdään sitten tulokset mustana valakosella. Navetassahan ne näkyy nonstoppina koko ajan. On sitä ollut mukaviakin kokemuksia! Hurrrrrrrrrrjan pelottelun jälkeen rehut ei niin matala-arvoisia ole olleet ihan kaikilla ja silloinhan se hyvä olo on tosi hyvä olo kun tulee positiivinen yllätys.

Erityisesti poikkeavien rehujen aikana kannattaa seurata maidon pitoisuuksia suurennuslasilla. On olemassa hyvin helppo ja selkeä tapa. Asiakkaat ja kollegatkin varmaan ovat saaneet kokea että yksilöruokinnassa kannattaa laskea rasva-valkuaissuhde korjatuista luvuista ihan lehmäkohtaisesti, yllättävän hyviin tuloksiin päästy useammankin lypsyvaiheen eläimillä. Erityisesti maitoansa jo vähentävät saavat usein liikaa väkirehua. Väkirehut on muutenkin helppo arvioida, mutta tuleepahan kaikki samalla tsekattua.

Seuraamalla omia tuloksia ja reagoimalla niihin, tulosta väkisinkin tulee!

Liisa Lehikoinen

Liisa Lehikoinen on ProAgria Oulun maitotilaneuvoja.

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kirjoita uusi kommentti