• proagriaoulu.fi » Ajankohtaista » Blogit » Maasta markkinoille » Kestävän ruoantuotannon jäljillä
  • 24.07.2017

    Kestävän ruoantuotannon jäljillä

    Mikä on paras, tehokkain ja kestävin tapa tuottaa ruokaa? Miten saamme ravinnon riittämään maapallon kasvavalle väestölle ja vielä tasapuolisesti?

    Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin kesäkuun loppupuolella Mikkelissä NJF-luomututkimuskonferenssissa. Mukana oli maataloustutkijoita ja muita aiheen parissa työskenteleviä Pohjoismaista, Baltiasta, muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista.
    Tietoa oli tarjolla 48 esityksen verran esimerkiksi viljelykierroista, maaperäasioista, rikkakasvien torjunnasta, lajikekokeista, luomuperunan mahdollisuuksista ja luomukeruualueista. Toisaalta mietittiin terveydellisiä ja sosiaalisia vaikutuksia.
    Pääpuhujien perussanomaksi voi kiteyttää, että maailman ruokaturvassa ei ole yhtä kaiken kattavaa viljelytapaa, jolla voitaisiin tuottaa riittävästi, resurssitehokkaasti ja kannattavasti terveellistä ja edullista ravintoa.
    Kaikki kestävät viljelymenetelmät tulee ottaa käyttöön ruokahävikin ja lihan syönnin vähentämiseksi. Ruokaturvaa tulee miettiä paikallisesta näkökulmasta, sillä ruoan raaka-aineiden globaali liikkuvuus voi tulevaisuudessa olla nykyistä rajoitetumpaa.

    Yksi viljelytapa ei riitä

    Onko luomu maailman pelastaja ja ruoan tuotantoa kestävästi? – Luomu on yksi monista keinoista, vastasi tohtori ja professori John P. Reganold Washingtonin valtion yliopistosta.
    Mikään viljelytapa ei voi yksin ruokkia koko maapalloa. Luomun ja tavanomaisen tuotannon välissä on useita tuotantotapoja kuten integroitu viljely, säilyttävä maatalous (conservation agriculture), suorakylvö, kyntämätön viljely sekä monet vielä tulossa olevat innovaatiot. Kaikkia niitä tarvitaan kestävään ruoantuotantoon.
    Yhtä tärkeää on ruokajätteen vähentäminen, ruoan parempi jakautuminen maailmassa, väestön kasvun hillintä, ruoaksi kelpaavan tuotannon energiakäytön lopettaminen sekä kasvipohjaiseen ravintoon siirtyminen.
    Luomun satotasot jäävät jälkeen tavanomaisesta viljelystä, mutta tuotanto on kannattavampaa ja ympäristöystävällisempää. Vaikka satotasot ovat tutkimusten mukaan 8–25 prosenttia alhaisempia, asia ei ole yksiselitteinen. Esimerkiksi soijasadot kuivissa oloissa ovat olleet jopa paremmat.
    Satotasojen parantamiseen tarvitaan lisää luomuun sopivia lajikkeita. Yksi luomun isoista haasteista on myös löytää tehokkaita ja edullisia keinoja rikkakasvien torjuntaan.
    Luomuviljelyssä on yksi prosentti koko maailman viljelyalasta. Vuoteen 2050 mennessä tavoitteena on 10 prosenttia, josta Suomi on melko lailla edellä. Olemmeko siis edelläkävijöitä?

    Luomu- ja tavanomaisen viljelyn kestävyyden vertailua välillä neljällä pääalueella. Reganold & Wachter, Nature Plants (2016).

    Yhdistettyä maidon- ja lihantuotantoa

    Eläinjalostuksen ja genetiikan professori Lotta Rydhmer Ruotsin maatalousyliopistosta käsitteli kestävään luomukotieläintuotantoon siirtymistä. Lähtökohtana hänen tutkimuksissaan on tunnistaa ja myöntää vastakkainasettelut: työympäristö ja tuotantokustannukset, ilmastovaikutukset ja eläinten hyvinvointi tai myrkylliset yhdisteet ja sato.
    Jalostustyössäkin on vastakkainasettelua, kuten luonnon monimuotoisuus ja eläimen luonne. Pitää myös muistaa, että tehokkaista eläimistä aiheutuu vähemmän ilmastovaikutuksia. Kun lypsylehmistä saadaan enemmän maitoa, niitä tarvitaan vähemmän.
    Suomessa 80 prosenttia lihasta on peräisin maidontuotannosta niin sanottuna sivutuotteena. Jos tavoitteena on tuottaa vähemmillä lehmillä aiempi maitomäärä, vasikoita tulee vähemmän lihantuotantoon. Jos halutaan tuottaa sama määrä lihaa, on lisättävä lihakarjan kasvatusta. Yleisesti pelkästään lihakarjasta tuleva liha aiheuttaa enemmän ilmastovaikutuksia kuin maidontuotannon kautta saatava liha.
    Pauliina Kokko on todennut julkaisussaan kohti kannattavampaa ja kestävää maidon ja lihan tuotantosysteemiä (2017), että yhdistetty maidon- ja lihantuotanto voi olla elinkelpoisin ja kestävin tapa varmistaa omavarainen ja riittävä tuotanto Suomessa.


    Luomusikoja Tanskassa – eläinten hyvinvointi on etusijalla. Kuva: Kristian Knage Drangsfel

    Eri tuotantosuunnille on jalostettu omat linjansa, esimerkiksi kanoille munantuotantoon ja lihantuotantoon omansa. Tiukka jalostus voi olla eettisesti ongelmallista: esimerkiksi jerseylehmien sonnivasikat lopetetaan tai poikatiput tapetaan, koska niillä ei ole taloudellista arvoa.
    Luomutuotannossa kahtalainen jalostustavoite näyttää olevan avaintekijä. Hollannissa on testattu pienimuotoista siipikarjantuotantoa, jossa kana integroitiin sekä munan- että lihantuotantoon. Tavoite oli vähintään 250 munaa vuodessa, ja kukonpojat kasvatetaan lihaksi.

    Osa tervettä elämäntapaa

    Luomutuotteiden terveellisyydestä verrattuna tavanomaisesti tuotettuun on paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Professori Carola Strassner Munsterin yliopistosta kertoi Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jossa seurattiin erilaisia ruokavalioita.
    Eurooppalaiset tutkimukset osoittavat, että luomua käyttävät kuluttajat syövät enemmän vihanneksia, hedelmiä ja kokojyväviljaa sekä vähemmän lihaa, mikä vähentää ympäristövaikutuksia.
    Ne, joilla on varaa, voivat kuluttaa paljonkin luomutuotteita. Ranskassa ja Saksassa kansallinen ravitsemustutkimus on ottanut myös luomukulutuksen dataansa. Esimerkiksi analyysi Saksasta osoittaa positiivista suhdetta terveellisen ruokavalion, ravitsemuksellisen tietämyksen ja terveen elämäntavan välillä.


    Luomumansikan viljelyä olkikatteella Tanskassa. Kuva: Johanna Helkimo

    Huolena torjunta-aineet ja antibiootit

    Kansainvälisen luomumaataloustutkimusinstituutin (ISOFAR) presidentti ja IFOAM:n hallituksen jäsen Gerold Rahmann Saksasta pohti, miten luomussa eteenpäin ja esitteli Luomu 3.0 -julkilausuman. Hän on Thuenen-luomuinstituutin perustajajäsen ja luomuviljelijä. Hän kertoi myös perustamastaan Vihreän innovaatio -keskuksesta Etiopiaan.
    Luomu 3.0 -aloite on IFOAM:n eli kansainvälisen luomujärjestön uusi avaus. Se pyrkii saamaan luomulle aseman ratkaista maapallon suuret haasteet, esimerkkinä ruoantuoantoalan väheneminen henkilöä kohti väestön kasvaessa.
    Gerold Rahmann nostaa kaksi huolenaihetta ylitse muiden. Joka vuosi käytetään viisi miljoonaa tonnia torjunta-aineita ja trendi on nouseva. Luonnon monimuotoisuusvaikutukset ovat väistämättömiä.
    Toinen huoli on antibioottiresistenssi – bakteerien muodostamat kannat, joihin antibiootit eivät enää tehoa. Eläintuotannossa käytetään 100 000 tonnia antibiootteja vuosittain ja määrä kasvaa.
    Luomu voi olla tulevaisuuden haasteiden osaratkaisu. Gerold Rahman esitti viiden kohdan listan tulevaisuuden keinoista.

    • Tavanomainen maatalous voi hyötyä luomumenetelmistä – kerääjäkasveista, viljelykierrosta, seosviljelystä, eläinten hyvinvoinnin parantamisesta ja IPM-torjunta-aineista. Monet näistä ovat jo Suomessa laajasti käytössä.
    • Luomu voi oppia tavanomaisesta viljelystä esimerkiksi satotasojen nostossa. Tavoitteena on täyttää yleisen mielipiteen ja kuluttajien vaateet tehokkaasta resurssien käytöstä, mitä tulee lisätä kaikissa tuotantotavoissa.
    • Ruoantuotannon tulee olla läheisessä kosketuksissa kuluttajien kanssa. Kuluttajien on hyväksyttävä, että kaikkea ei ole joka puolella saatavilla halpaan hintaan. Ruokahävikkiä ja lihantuotantoa tulee vähentää sekä kehittää uusia ruokaresursseja. Arvokkaita ravinteita on kierrätettävä takaisin maatalouteen puhtaasti ja tehokkaasti.
    • Maatalouden täytyy muuttua kulutuspohjaisesta tarvepohjaiseksi. Yhteisöpohjaista maataloutta pitää kehittää.
    • Eläinten määrän tulee vähentyä, eettisestä näkökulmasta joillakin alueilla jopa poistua. Tarvitaan uusia proteiinilähteitä kuten hyönteisiä ja meren antimia.

    Kirjoittaja:

    Johanna HelkimoLue lisää

    Kommentit

    Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

    Kirjoita uusi kommentti