Katseet vasikkaan

06.04.2011

Pienryhmissä on ollut mukavaa työskennellä ja nähdä yrittäjien tiedonvaihtoa keskenään. Aina on porukassa joku, joka tietää ja joku joka ei tiedä. Osat vaihtuvat päivän mittaan ja jompi kumpi rooli tulee jokaisen kohdalle ainakin kerran. Ja jos niin haasteellisesti käy, ettei tietäjää löydy, katseet kääntyvät ryhmän yhdyshenkilönä toimivaan neuvojaan.

Ryhmissä opiskellaan eläinten viestintää ja käännetään se yritysjohtamisen kielelle. Kylläinen ja tyytyväinen lehmänalku on ilo silmälle ja korvalle. Kanadasta asti piti tulla Neil Anderssonin kertomaan meille pohjoismaalaisille, että vasikka huutaa vain nälkäisenä.

Siinä tuli taas näpäytystä vanhalle tiedolle, jonka mukaan pitkään jatkunutta, ongelmasta kertovaa ilmiötä oli alettu pitää normaalina. Lehmien tuotantokyvyn jalostaminen on tuonut mukanaan niiden fyysisen koon kasvun. Ja kun äidit kasvavat, kasvavat myös tyttäret. Suurempi koko tarvitsee enemmän ruokaa.

Kylläiset ja oloihinsa tyytyväiset vasikat ovat hiljaisia ja kasvavat virkeinä tasaiseen tahtiin. Hollantilaisen tavan mukaan rinnanympärykseltään 95-senttinen kahdeksanviikkoinen vasikka on valmis luopumaan maitojuomasta. Siitä vierottaminen tulee tehdä samaan tahtiin kuin muutkin muutokset. Yksi viikossa. Ei enempää. Eikä kyllä vähempääkään, sillä kahden ensimmäisen kuukauden aikana vasikan on opittava syömään väki- ja korsirehuja, juomaan, seurustelemaan ihmisten ja lajitovereiden kanssa, pitämään korvamerkkejä, luopumaan sarvenaluistaan ja asumaan navetassa. Yksi viikossa -tahdilla kahdeksan viikkoa sujuu sukkelaan.

Hyvin hoidettu teininauta kasvaa nopeasti ja ennen pitkää se on jo hieho. Silloin alkavat hormonit hyrrätä ja luonto kutsua uuteen rooliin. Taas hollantilaista mittanauhaa kehiin. Mitan pysähtyessä 165 senttiin on aika saattaa sukusoluja yhteen, jotta saadaan hiehosta aikanaan maidontuottaja ja maitotilan elämänkierto varmistettua taas uudella vasikalla.

Pienryhmissä on vasikoita ja hiehoja mitattu. Joka kerta on myös arvailtu eläinten kokoa ja ikää. Ja joka kerta on pieleen menty useammin kuin oikeaan osuttu. Virhearviot menevät pääsääntöisesti alakanttiin, joten ei ihme, että hiehojen keskipoikimaikä meillä Suomessa on päässyt kasvamaan. Joutavat hyvin töihin ja tienaamaan aikaisemminkin. Ne jotka ovat jo kokeilleet, eivät ole entiseen palanneet. Sillä kun ei saatu aikaiseksi kuin lihomista. Ja se ei ole hyvä juttu se. Ei edes hiehoille. Näin kertovat asiaa kokeilleet tuottajat toisilleen.

Hyvät hiehot mahdollistavat maidontuotannolle alhaiset tuotantokustannukset. Ne myös helpottavat työtä ja saattavat tehdä siitä jopa nautittavaa.

Tiina Karlström

Tiina Karlström on ProAgria Oulun kotieläinagrologi. Hän on yksi Suomen viidestä Lehmä- ja Nuorkarjahavainnot-kouluttajasta. Heihin kuuluu myös ProAgria Oulun maitotilaneuvoja Tarja Paatero.

Kommentit

Vasikkainen Kirjoittanut Liisa 07.04.2011 08:28:24

Olipa mukavasti kirjoitettua tekstiä! Ja ainakin mulle uusi mittari, ry 95 cm.

Kirjoita uusi kommentti