10.04.2014

Karitsointiaika on kiireistä

Tämä blogi-kirjoitus on osa YmpäristöAgro-hanketta, joka keskittyy mm. tuotantoeläinten hyvinvointiin. Viisiosaista ”Lammastilan arkea” -blogia kirjoittaa ProAgria Oulun terveydenhuoltoeläinlääkäri Virpi Kurkela, joka työskentelee viikon ajan Kati ja Kari Haipuksen lammastilalla Kiimingin Huttukylässä.

Osa 3: Karitsointiaika on kiireistä

Lampolassa odotti iloinen yllätys: kaksi uuhta oli juuri karitsoinut! Yhdessä Katin kanssa tarkastimme uuhet ja karitsat. Karitsoissa oli selvä kokoero, ja ehdin jo ihmetellä asiaa ääneenkin. Asialle oli hyvä selitys: toisen vuonueessa oli kolme karitsaa ja toinen oli pyöräyttänyt pienemmät neloset. Kolmosille rakensimme irtoaidoista pienen yksiön karitsointikarsinaan ja neloset veimme emän kanssa lämpimään ”mammalaan”. Oli haaste kantaa sylillinen pitkäkoipisia, vielä märkiä karitsoita läpi lampolan. Kaikki kuitenkin selvisivät kyydissäni uuteen kotiinsa.

Ternimaito on elintärkeää karitsan terveydelle. Jokaisen karitsa tulee saada ternimaitoannoksensa ja sen mukana energiaa ja muita ravintoaineita, vitamiineja ja ennen kaikkea vasta-aineita mahdollisia taudinaiheuttajia vastaan. Mitä nopeammin karitsa saa ternimaitonsa, sen parempi. Siksi huolehdimme jokaisen nelossarjasta utareelle ja imemään. Kolmoset olivat jo imeneet innokkaasti emäänsä, mutta vain toista utarelohkoa. Toinen oli suurentunut ja turvoksissa. Onneksi merkkejä utaretulehduksesta ei ollut. Suurentuneen lohkon tyhjentäminen lypsämällä vähensi turvotusta ja karitsat ottivat senkin käyttöön. Pienellä avulla karitsat saatiin hyvään alkuun.

Haipuksen tilalla uuhet karitsoivat ympäri vuoden. Kun astutusryhmä alkaa karitsoida, lampolassa on käytävä muutaman tunnin välein ympäri vuorokauden. Jos synnytys on hankala, karitsa heikko tai emä ei sitä hoida, ternimaidon saanti viivästyy. Tällöin karitsa kylmettyy helposti. Heikon karitsan ruumiinlämpö tarkistetaan mittaamalla ja normaalisti sen tulisi olla yli 39°C. Jos lämpömittarin lukema ei nouse yli 37 asteen, tarvitaan kiireellisiä toimia. Lämmin kylpy on erinomainen tapa lämmittää vastasyntynyt. Haipuksen tilalla käytetään pieniä ”pelastusliivejä” karitsan kaulan ympärillä, jotta niiden pää pysyy kylvyn ajan pinnalla. Jonkun on kuitenkin jatkuvasti vahdittava, ettei kylpijälle käy hassusti. Ennen lämmittävää kylpyä karitsa tarvitsee ruiskeen glukoosia verensokerin ylläpitämiseksi. Kun normaali lämpötila on saavutettu, tarvitaan nopeasti ternimaitoa. Ellei karitsa ime itse, ternimaito pitää letkuttaa.

Tällaisen ”herättelyn” jälkeen karitsa viedään emälleen ja yleensä se alkaa pian itse imeä emäänsä. Oli mukava nähdä, että äsken vielä kylmä ja lähes eloton olento tökki nyt innokkaasti uuhen utaretta ja imi siitä pikkuinen häntä vipattaen.

 

 

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kirjoita uusi kommentti