Isoja karjoja ja kielikylpyä

07.01.2011

Sain loistavan tilaisuuden perehtyä isojen karjojen tiloihin ja karjan hyvinvointiin lokakuussa Ruotsiin suuntautuneella matkalla. Reissun vähäisin anti ei suinkaan ollut samalla vaivalla tullut kielikylpy, joka kätevästi nosti alitajunnasta aktiivikäyttöön 35 vuotta käyttämättömänä lojunutta ruotsin kieltä. Sitä kieltä kun jopa tarvitsee nykyisin töissäkin pitäessään vaikkapa Lehmähavaintoja toisella kotimaisella.

 

Meitä oli matkalla mukana vajaan 20 hengen porukka, joka pääosin koostui ruotsinkielisistä viljelijöistä, mutta mukaan mahtui myös muita. Tulkkia ei ollut mukana eli ruotsilla oli pärjättävä.

 

On se vaan naapurimaassa kovasti toisenlainen tuo ilmasto jo Göteborgin korkeudella! Ruoho vihersi, umpparit ja hiehot käyskentelivät loppukesän laitumella ja ruska koristeli puut upein värein aurinkoista sinitaivasta vasten. Tammetkin olivat selkeästi puita eikä puskia. Kontrasti olikin sitten melkoinen, kun astui kotimaan kamaralle Kronobyn lentokentällä ja maassa oli lähes 10 cm lunta.
Vierailukohteinamme oli monenlaista tilaa laidasta laitaan: luomutilaa, parhaillaan laajentavaa, jo laajentanutta, monen robotin navettaa ja viimeisenä minuun suurimman vaikutuksen tehnyt 500 lehmän navetta, jossa ei ollut robottia, vaan 2 x 24 lypsyasema. Yllä olevassa kuvassa on tämän talon umppareita ja hiehoja syyslaitumella. Yhteistä kuitenkin kaikille käymillemme kohteille oli suuri karjakoko.

   

Tämä 500 lehmän navetta sijaitsi Vätternin rannalla upeissa maisemissa. Rakennus oli erikoisesti loivassa rinteessä ja koostui ikään kuin kolmesta rakennuksesta, joita käytävät yhdistivät. Käytävissä oli luonnollisesti portaat, mutta näppärästi lehmät niitä pitkin kulkivat.

Ruokintapöytäkin oli luonnollisesti pitkä – kuvassa näkyy hyvin, kuinka vasemmalla puolella vasikkaosastolla on rehustus väkevämpää kuin isommilla hiehoilla oikealla puolella. Vasemmalla puolella on säilörehua ja oikealla ihan valmiine jyvineen korjattua kuivaa viljaa. Monella tilalla viljeltiin myös peltopapua, joka oli ilmeisen yleinen sekä säilörehukasvina että viljan seassa valkuaislisänä.

Isossa talossa on iso lypsyasema. Tällä tilalla se 2 x 24 paikkaa. Asemalla oli lattiakorkeus säädettävissä, kun talossa on erimittaisia lypsäjiä.

 

Aseman alla oli erillinen näytteenottohuone mittareineen. Putket tulivat lattian läpi ja numerointi kulki samassa järjestyksessä kuin lypsimissä. Maidon jäähdyttäminen tapahtui muun muassa kahden lämmönvaihtimen läpi. Vaihtimelta kertyneellä energialla lämmitettiin lehmien juomavesi ja lypsypuolen lattialämmitys.

Vasikkaiglut sijaitsivat poikima- ja vasikkaosaston vieressä, mutta rakennuksen ulkopuolella suojaisessa solassa. Hienosti siellä vasikat kellivät pehmeillä olkikuivikkeillaan – oli ihan pakko näpätä kuva karjassa juuri syntyneistä elävistä kolmosista!

Ilmastosta johtuen rehustus perustui monella tilalla osittain maissiin, joka tehtiin kokoviljasäilörehuksi. Kasvusto oli komean mittaista.

Sen korjaamiseen tarvittiin tietysti ihan omanlaisensa korjuukone. Jyhkeälle kasvustolle pitää tietenkin olla jyhkeät terät.

Isoille pinta-aloille oli myös isoja lannanlevityskoneita. Näitä oli tällä tilalla useampikin koko ajan rullaamassa pelloilla, kun niitä katselimme.

Laajentavalla tilalla oli tilaratkaisuja tehty menetelmällä, joka meidän ilmastossa onnistuisi vähän huonosti: robotti tuskin toimisi pelkän katoksen alla seinättömässä tilassa talvipakkasella. Uusi osa valmistuu vanhan jatkoksi, mutta siihen asti vanhalla puolella on tungosta ja parretkin osittain jäivät lehmille pieniksi, kun kaikki hiehoille rakennetut parretkin olivat lehmäkäytössä.

Vasikoita oli paitsi yksilö- myös ryhmäigluissa ulkosalla. Yleensä ryhmäiglut olivat kuitenkin lisäksi jonkinlaisen katoksen alla. Ryhmäigluihin vasikat saivat myös tuttisangoista juomaa. Tuttisangot olivat ylösnostettavassa telineessä juottojen välin.

Tiloilla tehtiin BVD- ja leukoosivapausmäärityksiä. Jos tila pääsi tautivapaastatukseen, se myös osoitettiin selkeästi ovikylteillä.

Matka oli mielenkiintoinen jo ihan ammatillisessakin mielessä. Ekstrana tuli tietenkin kielitaidon norjistaminen ja aivan huikeat maisemat, joissa käytiin. Puhumattakaan mahtavasta määrästä kuvia, joiden muokkaamiseen menee muutama tunti…

Tarja Paatero

Tarja Paatero on ProAgria Oulun maitotilaneuvoja.

 

 

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kirjoita uusi kommentti