Kuljetusvälineestä kuljetettavaksi

20.10.2010

Hevostalouskaan ei ole välttynyt direktiivien ja määräysten koukeroilta. Kaikkien kinkkisiltäkin kuulostavien velvoitteiden taustalla on kuitenkin todellinen tarve ja huoli. Ei-hevosihminenkin muistaa internetin ja television kauhudokumentit elävien hevosten teuraskuljetuksista läpi Euroopan. Kauhua myös lainlaatijoissa herättivät videot elävien hevosten lastaamisesta kuorma-autosta laivaan jaloista riiputtaen sekä kuljetuksissa hätääntyneiden ja loukkaantuneiden hevosten välinpitämätön kohtelu täyteen ahdetuissa kuljetusvälineissä. Tästä tilanteesta lähti tarve laatia Euroopan laajuisesti noudatettaviksi yhteiset pelisäännöt eläinten kuljetuksille: kuljetusvälineille ja eläinten kohtelulle asetettiin tiukkoja vaatimuksia. Velvoitteet toki koskevat hevosten lisäksi myös muiden eläinten kuljetuksia.

Yli 60 kiinnostunutta hevosharrastajaa ja alan ammattilaista osallistui viikko takaperin HevosAgron järjestämiin Hevosten kuljetus –tilaisuuksiin Pudasjärvellä ja Ylivieskassa. Kuulijakunta seurasi tarkkaavaisesti Maarit Äärilän ja Heikki Klemetin luentoja siitä milloin tarvitaan eläinkuljettajalupaa sekä kuljettajan ja hoitajan pätevyystodistusta, mitä vaaditaan kuljetuskalustolta, mitä ajokorttiluokkaa edellytetään ja miten hevosta kuljetuksen aikana käsitellään ja kohdellaan. Paikan päällä päästiin myös tutustumaan hevosia ammattimaisesti kuljettavan Harri Sipolan kuljetuskalustoon – nähtiinpä Ylivieskassa myös demonstraatiolastaus, kun Maija Mustola käytti Chaos-ratsuaan ensimmäistä kertaa kuorma-auton kyydissä.

Keskustelua ja kommentteja virisi. Ihmetystä herättivät kuljettajalupavelvoitteet – kuka ja missä tilanteessa luvan loppujen lopuksi tarvitsee? Perusnyrkkisääntönä voidaan pitää, että aina, jos henkilö tai yritys ansaitsee edes osan verotettavista tuloistaan hevosalalla ja toimintaa liittyy osana hevosten kuljettamista, aletaan olla lähellä ammattimaista toimintaa ja siten luvan tarvetta. Viime kädessä tulkinnan tekee läänineläinlääkäri. Harrastustoiminnassa eli omien tai kaverin hevosten satunnaisilla kilpailu- tai muilla matkoilla kuljettajapätevyyttä tai kuljettajalupaa ei edellytetä.

Kuljetuskalustoa koskevat velvoitteet vaihtelevat sen mukaan ovatko kyseessä pitkät vai lyhyet ammattimaiset kuljetukset. Kaikki määräykset eivät myöskään sellaisenaan koske harrastusmuotoista kuljetusta. Eniten keskustelua herätti tulkinnanvaraisuus määräyksissä – kuinka monta senttimetriä on riittävä tila hevosen pään yläpuolella, kuinka tukeva on riittävän tukeva väliseinä ja millaisia lopulta ovat asianmukaiset varusteet hevosen kuormaamiseen? Mutta näinhän ne direktiivit ja lait on tapana kirjoittaa… valvova viranomainen sitten tarkastuksella toteaa riittävyyden ja asianmukaisuuden. Ammattimaisille luvanvaraisille kuljetuksille tarkempia mittoja tilavuudesta, lastausrampin kaltevuudesta, ilmanvaihdon riittävyydestä jne. onkin sitten annettu ja käytettävä kalusto täytyy hyväksyttää läänineläinlääkärillä kuljettajalupaa haettaessa. Harrastajan täytyy osata arvioida kuljetuksen asianmukaisuutta pitkälti maalaisjärjellä – toivottavasti myös valvova viranomainen tekee niin.

Poliisilta kuultiin, että tärkeimpiä asioita, joihin eläinkuljetusratsioissa kiinnitetään huomiota ovat luonnollisesti ajokorttivaatimusten noudattaminen, kaluston rekisteröinnit ja katsastukset, kuljetusvälineen merkinnät (Hevosia tai Eläinkuljetus –tarra näkyville), se, ettei kuljetusvälineessä ole hevosen kanssa mitään irtotavaraa ja, että mukana on riittävän terävä puukko. Hevospassi on oltava aina kuljetuksella matkassa - hätätilanteessa, jos passi on esimerkiksi Hippoksessa käymässä, sen voi korvata oikeaksi todistetulla kopiolla. Kaluston tilavuuden riittävyyttä ja asianmukaisuutta toki arvioidaan myös ja alueellisia ja tapauskohtaisia erojakin tuntuu esiintyvän arvioissa – ja siten sakotuskäytännöissäkin.

Toivottavasti kuulijakunta sai tilaisuudesta sen tiedon mitä tuli hakemaan. Jos nyt ei paikalle sattunut pääsemään, tietoa kuljetuksista löytyy Eviran internetsivuilta ja lähiaikoina myös HevosAgron omilta sivuilta. Kukaan kuulijoista ei kyseenalaistanut hevosten kohteluun liittyviä tiukkojakaan velvoitteita. Hevosen kuljetuskuntoisuudesta tulee huolehtia. Urheiluhevosen stressin torjunnasta, juoman ja ravinnon saannista sekä turvallisuudesta halutaan yksimielisesti pitää kiinni.

Turvallista matkaa joka hummalle!

Heini Iinatti, HevosAgro, projektipäällikkö

PS:  Projektipäällikön perheen lainatäykkäri treenaa hyvin ja tytär taitaa päästä kilpailemaan junioreiden Pohjois-Suomen rataestehallisarjaa :)

Kommentit

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

Kirjoita uusi kommentti