Hevosille sopivat laidunalueiksi myös luonnonlaitumet

Suurenna kuva tästä

Laiduntavia hevosia näkee yhä enemmän tienvarsien maisemassa. Myös hevonen on hyvä laiduneläin luonnonniityillä ja hevosten omistajien soisikin pohtivan mahdollisuuksia ottaa luonnonlaidunalueita kuten hakamaita ja niittyjä laidunalueiksi. Näiden alueiden erityisympäristötukimahdollisuudet kannattaa aina selvittää. Tukea alueille on mahdollista saada tukikelpoisen viljelijän ja uuden ympäristötukiehdotuksen mukaan mahdollisuuksia erityistukiin olisi myös muilla kuin viljelijöillä.

Perinnebiotoopeilla ruuna- ja tammalaumat sekä kasvavat orit

Kempeleessä tallia pitävän Holapan perheen hevoset laiduntavat pääosin tilan lähinurmilla. Vuonna 2004 Holapat tekivät ensimmäisen erityistukisopimuksen perinnebiotoopin hoidosta Limingan Tupoksessa sijaitsevalle hakamaa-alueelle. Hevosten oleskelu luonnonlaidunalueella on havaittu tilalla hyväksi kuntoiluksi jos eläimillä on esimerkiksi havaittu ongelmia jaloissa tai muuta terveydellisiä vaivoja kuten hengitysongelmia. Hevoset pystyvät syömään kasvillisuuden hyvin matalaksi ja ne syövätkin mielellään lyhyttä heinää ja erilaisia ruohoja. Tosin niille kelpaa myös lehdet ja puun kuoret. Parhaiten hevoset viihtyvät kuivilla, kovapohjaisilla niityillä ja sellaista on Tupoksellakin sijaitsevan hakamaan pohja. Hyvin herkille alueille hevonen ei sovellu laiduneläimeksi koska sen liikkumistarve on erittäin suuri ja se saattaa kuopsia kavioillaan maata. Esimerkkinä sopimattomasta hevosten laiduntamasta kohteesta on alue jolla on arvokkaita, suojeltavia kasveja tai kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Tupoksen hakamaa-alue on ollut 1950-luvun tietämillä laidunalueena. Sittemmin sitä ei oltu aktiivisesti hoidettu ja se oli pusikoitunut. Hoitotöinä alueelta raivattiin puustoa ja pensaita ennen laiduntamisen aloittamista. Raivausjäte kuljetettiin pois alueelta. Hakamaille on ominaista niittylaikkujen ja puuryhmien vuorottelu. Aluskasvillisuutena on enemmistö niittykasvillisuutta metsäkasvillisuuden ollessa vähemmistönä. Puuston peittävyys hakamailla on noin kolmannes. Puustossa suositaan lehtipuita, mäntyä sekä katajaa. Vanhat puut, kuolleet pökkelöt ja maapuut luovat elinpaikkoja sammal-, jäkälä-, sieni- ja hyönteislajistolle, myös uhanalaisista monet lajit viihtyvät hakamaisilla alueilla. Hevoset päästetään laidunalueelle mahdollisimman varhain keväällä kun heinäkin on vielä matalaa ja maittavimmillaan. Laidunpaine voi alkuun olla suurempi, näin saadaan tehokkaasti koko alue hoidettua. Laiduneläinten määrä hakamailla ei kuitenkaan voi olla yhtä suuri kuin esimerkiksi niittykohteilla, suositeltava määrä hevosia hakamailla hehtaaria kohden on 0,6-1,2. Tarpeen mukaan laidunpainetta säädellään syötävän rehun mukaan, lisärehua perinnebiotooppeille ei saa viedä.

Ongelmana luonnonlaidunalueella voi olla alueella liikkuvat hirvet. Holapan hevosten laiduntama perinnebiotooppi on lähellä merenrantaa ja hirvet rikkovat kulkiessaan aitoja. Tämä vaatii omistajalta tarkempaa valvontaa alueelle. Aitamateriaalina leveä sähkönauha tukevin tolpin on käyttökelpoisin.

Matkaa Holapan tilakeskuksen ja laidunnetun hakamaan välillä on reilu kymmenen kilometriä. Erityistukisopimuksen hoitaminen on koettu positiivisena Holapan hevostilalla. Luonnonlaidunalueet tuovat mukavia lisäalueita tilan laidunalueisiin ja samalla jatkuvat maankäytön perinteet. Suunnitelmissa on lähivuosina ottaa hoidon piiriin muitakin laidunkohteita, esim. tilan lähellä oleva metsälaidun. Erityistukisopimuksia on mahdollista tehdä myös vuokratuille kohteille, tällöin vuokrasopimuskauden tulee olla yhtä pitkä kuin erityistukisopimuskaudenkin eli 5 tai 10 vuotta.

Hevonen tarvitsee laidunalueella tilaa liikkumiseen ja tämän vuoksi se ei sovellu helposti kuluville maille laiduneläimeksi. Holapan tilalla on suunnitteilla saada lähivuosina lisää luonnonlaitumia hevosille laidunalaksi.