Sianhoito

Sikakannan parantamisesta käytiin keskustelua 1880-luvulla ja Talousseura hankki sekä omalla kustannuksellaan että senaatin avustuksen turvin yorkshire- ja tamwort-rotuisia  porsaita muun muassa Nybyn ja Laukon kartanoista. Kuitenkin vuoden 1907 vuosikertomuksessa sanotaan sikojen olevan muutamin paikoin niin harvinaisia että hevoset niitä pelkäävät.
Vuodeksi 1912 Talousseura järjesti sikatalouskilpailun Suomen Sianjalostusyhdistyksen avustamana. Tarkoituksena oli ”siitoskeskustoiksi sopivien sikalain etsiminen, sianjalostuksen ja yleensä sikahoidon kaikenpuoleinen kehittäminen”. Kilpailemassa oli yhteensä kuusi sikalaa Kestilästä, Utajärveltä. Siikajoelta, Limingasta ja Kempeleestä.
Kilpailu osoitti, että paremmista siitossikaloista oli Talousseuran piirissä  puute. ”Kilpailevissakin sikaloissa oli  pahimpina vikoina osaksi seka- ja osaksi liiallinen sukusiitos. Muutamat sikalat olivat tosin jotensakin hyvällä alulla, kunhan niihin vaan hankitaan tarpeellinen määrä puhdasrotuisia siitossikoja.”
Tämän jälkeen käynnistettiin sikataloustarkkailu ja 3-vuotiset kilpailut jatkuivat tauotta 1960-luvulle asti. Talousseura hoiti myös sekä siitossikojen että porsaiden välityksen. Sikatalousneuvontaa Talousseurassa johti aina vuoteen 1953 asti sikatalousvaliokunta, tämän vuoden jälkeen ei ollut myöskään erillistä sikatalousagronomia.

Karju ja nuoria emakoita ulkotarhassa.