Hevostalous

Hevoskasvatus mainitaan jo Talousseuran ensimmäisessä vuosikertomuksessa toimintasuunnitelmiin kuuluvana asiana. Tarkoituksena oli ”poistaa ennakkoluuloja ja kunnioituksen puutetta, jota hevosten hoitoa kohtaan oli”, määritteli asian sihteeri Toppelius.
80 vuotta myöhemmin karjatalousagronomi Peltovuoma kirjoitti tuskastuneena vuoden 1908 vuosikirjaan, että ”hevoshenkeä pohjalaisessa kyllä löytyy. Oriyhdistyksiä syntyy tuhka-tiheään, mutta sonniyhdistykset riutuvat harrastuksen puutteesta ja kuolevat. Tamman omistaja tietää kyllä orhin merkityksen tulevan varsan kehitykseen, hän kuljettaa tammansa pitkienkin matkojen päähän parhaan saatavilla olevan orhin luo ja maksaa nurkumata kalliin astutusmaksun, mutta karjansa siitoksesta hän ei välitä mitään eikä suostu pieniinkään uhrauksiin sen edestä.” 
Kuitenkin vuonna 1937 todetaan, että hevoskanta oli edelleen yleisesti heikko sekä laadulleen että määrälleen. Hevosten hinnat olivat korkeat, nuorenpuoleisista työhevosista vaadittiin 10 000-12 000 mk.
Pohjoispuolen kuntiin ostettiin syystalvella metsätöihin hevosia huomattavan paljon, Pudasjärvelle noin miljoonan markan ja Taivalkoskelle noin 400 000 markan arvosta. Nämä hevoset eivät kuitenkaan jääneet näille seuduille maatalouden voiman tarvetta tyydyttämään, vaan kevään tullen ne tuotiin alamaihin näitten seutujen viljelijäin ”kesäkopukka”-tarvetta poistamaan.
Tämä oli osaltaan  jarruna pohjoisten seutujen maatalouden laajentumiselle ja voimaperäistymiselle. Parantumista oli kuitenkin nyt odotettavissa, sillä varsoja oli runsaasti kasvamassa.
Seuraavana vuonna kirjoitettiin, että ”harrastus hevosten hoitoon ja kasvatukseen on edelleen virkeätä. Vakavaa halua hevoskannan parantamiseen oriyhdistysten toiminnan avulla on havaittavissa monella taholla, varojen puute on vain esteenä siitosoriitten hankkimiselle. Monet yksityiset hevoskasvattajat ovat hankkineet maakuntaan siitosoriita myöskin vieraitten tammojen astutukseen käytettäväksi. Hevoskanta on edelleen vähälukuinen, mutta toiveita sen lisääntymisestä lähivuosina on, sillä maakunnassa on runsaasti varsoja ja nuoria hevosia kasvamassa.”
Oma hevoshoitokonsulentti Talousseuralla oli vuosina 1937-40, vaikka hevosjalostuksen edistäminen siirtyi Talousseuralta sen perustaman Oulun piirin Hevosjalostusliiton huoleksi jo 1910-luvulla.

Tamma Tuima, omistaja Benjam Isola Oulunsalo.

Juoksijaori Murron isä 22-vuotiaana Muhoksella taloustirehtööri J.T. Karhun luona.

Hevoskauppaa 1930-luvulla.