Viljavuustutkimus

”Jotta maanviljelys voisi tuottaa harjoittajallensa hyötyä ja elatusta kaikille, on maa lahjottava.”
1800-luvulla peltojen lannoitus tapahtui miltei yksinomaan karjanlannalla. Luujauhon tehoa lannoitusaineena Talousseura oli korostanut, olihan sillä ollut oma luujauhomyllykin.
Vuonna 1882 Talousseura päätti, että Ouluun perustetaan, jos varoja saadaan, kemiallinen ja siementarkastuslaitos. Kaupungin valtuusto lupasi tarkoitukseen 500 markkaa, mutta kun valtionapua ei saatu, raukesi kysymys.
1890-luvulla alettiin tehdä apulannoituskokeita kainiitilla ja tuomaskuonalla, ja voitiin osoittaa, että kuivuudesta huolimatta lannoitus saattoi jopa nelinkertaistaa sadon. Suoviljelyksen ja uudisraivauksen yhteydessä neuvojat mittasivat maan happamuutta, mutta esimerkiksi vuosina 1949-58, jolloin asutus- ja uudisraivaustoiminta oli vilkkaimmillaan, maan viljavuusnäytteitä otettiin Talousseuran alueella yhteensä vain noin 1700 tilalta ja näistäkin 380 vuonna 1958. 
Vasta 1990-luvun alkupuolella maan kasvukunnon seuranta maanäytteiden avulla alkoi yleistyä säännöllisesti toistuvaksi tavaksi.

Piiriagrologi Kauko Lehto ottaa maanäytettä maanviljelijä Alpo Konolan näyterasiaan Rantsilan Mankilankylässä.